AJANKOHTAISTA

 

Heikkilän kotiseutumuseo aukeaa 16.5.2012

Toukokuussa museo on avoinna keskiviikkoisin ja sunnantaisin klo 12-17.


Kesäkuun alusta elokuun loppuun museo on avoinna tiistaista torstaihin ja sunnuntaisin klo 12-17.
 
Juhannuksena 24.6. sekä 16. - 29.7 museo on suljettu.
 
Heikkilän kotiseutumuseoon ei ole pääsymaksua.
 
Ryhmille Heikkilän kotiseutumuseo on avoinna sopimuksen mukaisesti myös muina ajankohtina. Ryhmäopastukset ja tiedustelut puhelinnumerosta: 040-318 2042.


KERAVAN MUSEO JA KERAVAN TAIDEMUSEO SINKKAAN

Keravan museo ja Keravan Taidemuseo ovat muuttaneet saman katon alle. Uusi Taide- ja museokeskus SINKKA on monipuolinen kuvataiteen ja keravalaisen historian näyteikkuna.

KERAVAN TAIDE- JA MUSEOKESKUS SINKKA
Kultasepänkatu 2, 04250 Kerava
Info: sinkka@kerava.fi, puh. 040 318 4300



MUISTAJA museotietokanta on avautunut

Keski-Uudenmaan museoiden; Hyvinkään kaupunginmuseon, Keravan museon, Mäntsälän museotoimen ja Nurmijärven museon yhteinen museotietokanta on avautunut!

Osoitteessa www.muistaja.fi on neljän museon kokoelmien valokuvia sekä muuta aineistoa.







HEIKKILÄN KOTISEUTUMUSEON HISTORIAA

Vanhimmat tiedot asutuksesta Heikkilänmäellä ovat vuodelta 1543, jolloin maakirjoihin merkittiin talojen osuudet kylien yhteismaista ja muista etuuksista. Heikkilä on Yli-Keravan vanha maakirjatalo nuomero 4. Ennen isoa vihaa Heikkilä oli varsin vauras talo ja vielä 1780 Heikkilän pinta-ala oli 190 hehtaaria, josta metsää oli 137 hehtaaria ja peltoa 51 hehtaaria. 



 


 YLI-HEIKKILÄ JA ALI-HEIKKILÄ

1700-luvun jälkipuoliskolla talo jaettiin kahtia. Ali-Heikkiläksi nimitettyä tilaa alkoi isännöidä Juho Juhonpoika. Hänen jälkeläisensä ottivat sukunimekseen Helenius. Ali-Heikkilä sijaitsi 1900-luvun alkuun asti samassa pihapiirissä kuin Yli-Heikkilä.







 Rakennusten sijainti

Heikkilän maakirjatalon talouskeskus vuonna 1900 kuvattiin tuon ajan halkomiskartassa tällaisena. Kummankin osan päärakennukset ovat samassa pihapiirissä ja lukuisat ulkorakennukset hyvässä sovussa siellä täällä. Tämä oli mahdollista, koska oltiin läheisiä sukulaisia.

(Taisto Saarentaus: Isojaosta sirkusmarkkinoihin.)

 

 

 




 Yli-Heikkilän talo

Yli-Heikkilän perhe otti sukunimekseen Helén. Yli-Heikkilän isäntä Axel  Johasson Helén  kuoli suhteellisen nuorena vuonna 1863 ja jätti  jälkeensä vaimon neljän pienen lapsen kanssa. 








 Helena Helén

Leskirouva Helena Henrikintytär Helén oli tarmokas talon emäntä ja käytännössä isäntäkin kolmisenkymmentä vuotta. Helenan poika August alkoi nimellisesti isännöidä Yli-Heikkilää vuonna 1890, mutta käytännössä tilan asiat päätti Helena-rouva. Talon oli muutenkin varsin naisvaltainen, sillä Helenan kaksi aikuiseksi elänyttä tytärtä, Amanda ja Ida asuivat myös Yli-Heikkilässä. 


Ida solmi vuonna 1882 avioliiton räätälimestari Emanuel Löfbergin kanssa. Vuonna 1894 pariskunta muutti asumaan Yli-Heikkilään. Maatila ei kiinnostanut Löfbergiä, joten Emanuel perusti sahan ja myllyn rautatien viereen. Kun Helena vuonna 1903 kuoli, alkoi tila pikkuhiljaa mennä rappiolle.
 


 



 






 Maatilan viimeiset vaiheet

Emmanuel Löfberg kuoli vuonna 1910. Suuri talo jäi kahden tilanhoitoon tottumattoman naisen, Idan ja Amandan vastuulle. Amanda oli tällöin 57-vuotias ja Idakin oli yli viidenkymmenen. Amanda ja Ida alkoivat myydä omaisuuttaan ja tilan päärakennukseen otettiin vuokralaisia.

Rakennukseen tehtiin kaksi sisäänkäyntiä ja Aimolan perhe muutti tuvan puoleiseen päätyyn. Amanda kuoli vuonna 1920 ja Ida jäi yksin. Hänen terveytensä horjui ja hänen kykynsä hoitaa asioita heikkenivät entisestään. Lääninhallitus määräsi Idalle holhoojan vuonna 1921.

Ida kuoli lapsettomana vuonna 1926. Tällöin katkesi vuosisatainen sukuperinne Heikkilässä.

 

 







 

 Museon tupa kertoo varakkaan talonpoikaistalon elämästä Keravalla viime vuosisadan puolivälissä. Heikkilän talossa eletään vielä miltein omavaraistaloudessa, jolloin kaikki tarvittava saatiin omilta pelloilta ja metsistä.







 Salissa siirrytään askel ajassa eteenpäin. Nyt 1800-luvun lopulla on jo mahdollista hankkia huonekaluja kaupungin puusepänliikkeestä, tilataan kalliit tapetit, eikä kotitekoinen räsymatto enää kelpaa talon parhaaseen huoneeseen.








 Emännän kamarissa vuosisata vaihtuu ja pienessä hellahuoneasunnossa on siirrytty jo 1930-luvulle, jolloin Heikkilän talossa asui useita perheitä.








 Isännän huoneessa on säilynyt kattomaalaus 1860-luvulta.


Takaisin sivun alkuun