HISTORIA



KERAVAN KIRJASTO - MUUTTAMISEN MAAILMANMESTARI?

 Koulujen lainakirjastot - Seurojen kirjastot - Keravan työväenyhdistyksen kirjasto - Kauppalankirjasto aloittaa 3.11.1925 - Kirjasto muuttaa paikasta toiseen - Sota-aika - Kirjasto kauppalantalolle 1952 - Kaupunginkirjastolle oma talo 1971 - Laajennusta odotetaan - Yksimielisyyteen kirjaston paikasta ja koosta

 Kirjastolaitos ja koululaitos levisivät Suomessa yhtä aikaa. Viime vuosisadan lopulla yleisiä kirjastoja oli miltei yhtä paljon kuin kansakoulujakin. Vuonna 1866 vahvistetun kansakouluasetuksen mukaan tuli jokaiseen kouluun, joka sai valtionavustusta, perustaa kirjasto. Tätä varten ei kuitenkaan erikseen saanut valtionavustusta, joten koulujen kirjastojen perustaminen jäi pitkälti yksityishenkilöiden aktiivisuuden varaan. Lukemisesta tuli kuitenkin yleisesti hyväksytty ja laajenevien kansankerrosten hyväksymä asia.

Ali-Keravan koulupiirin perustamispäätös tehtiin 1886, ja seuraavana vuonna sen toiminta alkoi Yli-Jaakkolan tuvassa. Ali-Keravan kansakoulun oma rakennus valmistui vuonna 1888. Kehitystä Keravalla lisäsi se, että Tuusulan kuntakokous teki 1890 päätöksen viidennen koulupiirin perustamisesta. Siihen kuuluivat Yli- ja Ali-Keravan kylät sekä Keravan ja Korson asemat.

 KOULUJEN LAINAKIRJASTOT

Keravan koulupiiri perusti kirjaston sekä oppilaiden että muiden lukuhaluisten käyttöön. Vuonna 1892 perustettu koulupiirikirjasto lienee varhaisin Keravan alueen yleinen lainakirjasto. Ensimmäisenä kirjastonhoitajana toimi opettajatar Rosa Lilja. Opettajatar Ida Heinonen tuli Keravalle vuonna 1906 ja kirjaston hoito siirtyi hänelle. Kirjoja koulussa oli viitisenkymmentä, ja lainausmaksu oli viisikymmentä penniä kirjaa kohti. Kirjaston ahkerin käyttäjä oli Etu-Mikkolan Johansson-isäntä. Kirjastoa ei kuitenkaan kartutettu, ja toiminta hiipui vähitellen. Kirjasto tuhoutui lopullisesti vuoden 1918 tapahtumien aikana. Helsingistä tullut joukko-osasto valtasi Ali-Keravan koulun ja kirjat hävisivät. Kirjakaappi seisoi kauan koulun pihalla. Kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmaan Ida Heinonen lahjoitti vuosia myöhemmin omassa hyllyssään säilyneen vuonna 1882 painetun teoksen Snellman, Metrikirja joka miehelle. Kirjaston toiminnan ollessa vilkkaimmillaan kotilainoja annettiin 1900 349 kpl ja kokoelman rahalliseksi arvoksi merkittiin 150 mk.

Oppivelvollisuuslain vahvistamisen jälkeen kirjasto toimi myös 1920-luvulla Savion koulussa ja yhteiskoulujen oppilaskirjastot aloittivat myös koulujen perustamisen jälkeen. Myös ruotsinkielisessä kansakoulussa oli oma kirjastonsa.

 SEUROJEN KIRJASTOT

Keravan VPK:n kirjasto lienee ollut Keravan vaatimattomin. Sen kokoelmiin kuului vuonna 1899 59 teosta. VPK:n perustamisvuonna kirjastosta annettiin 127 kirjalainaa. Kirjaston myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, mutta todennäköisesti kirjasto eli vain muutaman vuoden.

Kervo Svenska Ungdomsförening perustettiin vuonna 1909. Yhdistyksellä oli sen jäsenten käytössä oleva kirjasto, jossa 1930-luvulla oli noin 800 nidettä. Ne yhdistyksen jäsenet, jotka olivat halukkaita lukemaan jonkun tietyn teoksen, hankkivat sen yhteisesti ja lahjoittivat myöhemmin kirjan kirjastoon.

Vuosisadan vaihde oli monenlaisen yhdistystoiminnan vilkasta aikaa ja myös raittiusyhdistyksiä perustettiin innolla. Ali-Keravalla perustettiin vuonna 1901 raittiusseura Yritys VII, jonka aktiivinen toiminta keskittyi kolmeen ensimmäiseen vuoteen. Eräänä syynä toiminnan laantumiseen lienevät olleet seurassa vallinneet uskonnolliset ristiriidat. Vastapainoksi ehdotettiin "laulua ja torvisoittoa, ettei yleisö kyllästyisi juhliimme", mutta näilläkään toimenpiteillä ei kirjastotoimintaa saatu elvytettyä, vaan yhdistys kuoli hiljalleen. Keravan kauppalan itsenäistymisen aikoihin Keski-Uusimaassa todettiin, että Keravalla rehotti pirtukauppa ja Kerava oli "kylmä paikka raittiusaatteelle". Ilmankos yksi uuden kauppalan ensimmäisistä virkamiehistä olikin raittiuspoliisi! Vuonna 1890 tehtiin uusi yritys keravalaisten raitistamiseksi, sillä silloin perustettiin raittiusseura Nuotta. Sen kirjastossa oli 30 teosta toiminnan laantuessa muutaman vuoden kuluttua.

 KERAVAN TYÖVÄENYHDISTYKSEN KIRJASTOT

Keravan Työväenyhdistys perustettiin vuonna 1905. Vuonna 1907 vietettiin oman talon vihkiäisiä. Sen kirjastotoiminta käynnistyi 24. lokakuuta 1909 ja jatkui vuoden 1918 tapahtumia ja sotavuosia lukuunottamatta 1940-luvun lopulle.

Vanhan työväentalon pohjapiirrustuksia ei ole säilynyt, koska sitä rakennettaessa eivät viranomaiset moista edellyttäneetkään. Kirjasto sijaitsi kuitenkin vuoteen 1928 vanhan työväentalon yläkerrassa vaatesäilössä, joka samalla oli myös soittokunnan harjoitustila. Toiminnan monipuolistuessa tilat osoittautuivat ahtaiksi. Vuonna 1928 valmistui uusi työväentalo, joka purettiin vuonna 1988 tavaratalo Maxin tieltä.

Uudisrakennuksen valmistuttua kirjasto jälleen sijoitettiin toiseen kerrokseen, mikä ei ollut asiakkaita ajatellen paras mahdollinen ratkaisu. Kirjasto sai kuitenkin ikiomat tilat, 14 neliömetriä. KTY:n kirjastossa oli vuonna 1908 30 nidettä, joiden rahallinen arvo oli 150 mk. Lainaustoiminnan lisääntymisestä kertoo lainakirjastotoimikunnan perustaminen 1913. Kirjastotoimikunnan jäsenet hoitivat vuorokuukausina kirjastoa. Sääntöjen mukaan toimikuntaan tuli valita kuusi kirjallisuutta harrastavaa henkilöä. Lainakirjaston talouden vahvistaminen oli tärkein tehtävä alkuvuosina ja mm. iltamia järjestettiin toiminnan rahoittamiseksi. Moitteisiinkin kyllä löytyi aihetta, sillä J.W. Ahlström ehdotti vuoden 1914 syyskuun kokouksessa, että nyt kun tulee se Raittiusseura Rauhalta ostettu kirjasto, tarvitsisi valita kirjallisuutta tuntevia henkilöitä sitä järjestämään ja samalla hän ilmoitti, että nykyinen kirjastotoimikunta oli leväperäinen. Uusi toimikunta valittiinkin.

Kirjaston toiminta katkesi vuonna 1918. Seuraavan vuoden kesäkuussa valittiin uusi toimikunta, jota evästettiin etsimään kirjaston takavarikossa hävinneitä kirjoja ja jos niitä löytyi, ne tuli liittää uudestaan kirjaston kokoelmiin. Toimikuntaan ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä, koska se sai muistutuksen huolimattomasta toiminnasta.

Vakinainen kirjastonhoitaja valittiin vuonna 1923 ja kirjaston toiminta oli muutenkin vireää. Talous oli kunnossa, iltamatuloja kertyi, kirjoja saatiin lahjoituksina ja yhdistys arvosti kirjastoaan. Valtionavustusta KTY:n kirjasto sai ensimmäisen kerran 1924. Ensimmäisenä kirjastonhoitajana toimi Onni Helenius 50 mk:n kuukausipalkalla. Hänet myös valittiin uudelleen, kun välillä kirjastoa hoitanut Julius Elgin muutti pois Keravalta. Vuodesta 1928 kirjastotoiminnan loppumiseen asti kirjastosta vastasi Osmo Helenius.

Sota-aika aiheutti katkoja toiminnassa ja vuoden 1946 toimintakertomuksessa todetaan lukuhalujen laantuneen, eikä lainausaktiivisuus tämän jälkeen enää noussutkaan. Kirjaston todettiin kuitenkin vielä 1948 olevan tarpeellinen, koska kauppalankirjasto ei kiinnitä riittävää huomiota työväenhenkiseen kirjallisuuteen. Viimeinen KTY:n kirjaston tilinpäätös on vuodelta 1950, jolloin kirjasto sai muodollisen päätepisteensä.

 KAUPPALANKIRJASTO ALOITTAA 3.11.1925

Keravasta tuli kauppala vuonna 1924, ja jo ensimmäisenä toimintavuonnaan tulevan vuoden talousarviota laadittaessa Keravan kauppalanhallitus varasi kirjaston perustamista varten 5 000 markan määrärahan, josta valtuusto vähensi 500 mk avustuksena KTY:n kirjastolle. Ensimmäiseen kirjastotoimikuntaan valittiin Einari Merikallio, savenvalajanpoika Onni Helenius, asemapäällikkö E.F. Rautela, opettajatar Martta laaksonen ja konttoristi Sigurd Löfström. Vastavalittu toimikunta määrättiin ryhtymään heti toimenpiteisiin kauppalankirjaston perustamiseksi. Toimikunta kirjasi, että "asia on siksi tärkeä ja elinehtoinen paikkakunnan sivistyselämälle, että työtä ja uhrauksia säästämättä on pyrittävä luomaan Keravalle niin voimaperäinen ja hyvinjärjestetty sekä puolue- ym. eroavaisuuksiin katsomatta kaikkia paikkakuntalaisia tyydyttävä ja puoleenvetävä kirjasto kuin mahdollista". Kirjaston säännöt laadittiin Valtion kirjastotoimikunnan maaseudun kirjastoja varten tekemän mallisäännöstön mukaan, joten Keravan kunnallinen kirjastotoimi muotoutui alusta alkaen valtakunnallisen, valtion avustusten ehdot täyttävän kirjastoverkon osaksi.

Sopivan tilan löytäminen kirjastolle on Keravalla ollut aina vaikeaa. Lehti-ilmoituksella saatiin syyskuun alusta lähtien vuokratuksi kirjastolle "kamari lämmityksen, valaistuksen ja siivouksen kera" lähellä asemaa sijaitsevan Vuorelan huvilan alakerrasta 250 markan kuukausivuokralla. Huoneen kalustus saatiin Keravan Teollisuudenharjoittajain sivistysrahastostaan lahjoittamalla 3000 markalla, joka käytettiin kirjahyllyyn, kahteen pöytään ja viiteen tuoliin. Huonekalut valmisti Keravan Puusepäntehdas.

Ensimmäiseksi kirjastohoitajaksi lupautui opettajatar Martta Laaksonen, joka kuitenkin erosi jo parin kuukauden kuluttua. Syyskuun alussa tehtävän otti hoitaakseen entinen opettajatar Selma Hongell. Lehdessä oli iso ilmoitus kirjaston avaamisesta:

"Kansankirjasto - vaihdemies Wuorelan talossa - on ensi tiistaina marraskuun 3 päivänä klo 6-8 illalla ja sitten aina tiistaisin ja perjantaisin samaan aikaan.... Suljemme avatun tieto- ja sivistyslähteen kauppalan yleisön lämpöiseen suosioon toivoen, että siitä uutterasti ammennetaan ja että siihen myös runsaalla kädellä kirjallisuutta lahjoitetaan, sillä hyvän kirjaston ylläpitäminen vaatii nykyään, jolloin kirjat ja niiden sitominen on kallista, paljon varoja." (Ilmoituksen koko teksti)

Maanviljelyn osuus oli Keravalla kirjaston alkuaikoina vielä huomattava. Eräs maanviljelijä esittikin Keski-Uusimaassa toivomuksen, että kirjastoon olisi saatava myös maatalousaiheista kirjallisuutta ja toive toteutuikin. Lastenkirjoja ei kirjastossa alkuvaiheessa ollut ollenkaan ja nuortenkirjojakin vain muutama. Kokoelmia täydennettiin vain korkeatasoisella tietokirjallisuudella ja kaunokirjallisuudella. Sen sijaan Keravalla oli toiminut 1910-20 -luvuilla Petäjän talossa yksityinen lastenkirjasto, jossa oli yli 200 nidettä.

 KIRJASTO MUUTTAA PAIKASTA TOISEEN

Oman kirjastotalonsa Keravan kaupunginkirjasto sai vuonna 1971. Siihen asti kirjasto oli kuin evakkoreki, se ehti 45-vuotisen toimintansa aikana sijaita kymmenessä eri paikassa ja lukuisat muut sijoituspaikat herättivät kovasti keskustelua - kuten viime aikoinakin.

Kirjaston ensimmäinen vuokrasopimus Wuorelan talon yhteen huoneeseen vuonna 1925 uusittiin vuodeksi eteenpäin vuokra-ajan umpeuduttua. Kirjaston johtokunta oli huoneeseen tyytyväinen, mutta omistaja ilmoitti korottavansa vuokraa 500 markkaan kuukaudessa ja kirjaston johtokunta ryhtyi etsimään uusia tiloja. Ehdolla olivat mm. Ali-Keravan koulu ja herra Vuorelan kellari. Kirjasto muutti kuitenkin neiti Mikkolan Helleborgin tien varrella sijaitsevaan huoneeseen. Jo seuraavana vuonna neiti Mikkola tarvitsi huoneen omaan käyttöönsä ja taas etsittiin tiloja. Tarjolla oli huone Keravan työväenyhdistyksen talosta, Keravan Sähkö Oy:n rakenteilla olevista tiloista ja Liittopankkikin tarjoili kirjastolle tilaa, joka kuitenkin oli liian kallis. Kirjasto muuttikin herra Lehtosen taloon Valtatien varteen 27 neliömetrin suuruiseen tilaan, joka kuitenkin osoittautui liian pieneksi vuonna 1932.

Kirjaston johtokunnan mainitsema herra Lehtonen oli Aarne Jalmar Lehtonen, jonka kivinen kaksikerroksinen talo sijaitsi Ritaritien ja Valtatien risteyksessä. Talon alakerrassa oli vesijohtoliikkeen verstas ja paja, yläkerrassa asuntoja ja kirjasto. Kirjaston johtokunnan puheenjohtaja sai tehtäväkseen tiedustella isompaa tilaa, jossa ehkä olisi kaksi huonetta, eli lukusali erikseen. Vuokrasopimus solmittiin sitten kauppias Nurmisen 63 neliömetrin huoneeseen Huvilatien varrelle. Talo siirtyi kauppalan haltuun vuonna 1937. Tällöin kirjasto sai lisätilaa niin, että sen pinta-ala lisääntyi 83 neliömetriin. Lastenosaston perustamistakin pohdittiin, mutta asia ei edistynyt. Huoneistokysymyskin tuli jälleen kerran ajankohtaiseksi vuonna 1940, kun kauppalanhallitus tiedotti kirjaston johtokunnalle aikomuksestaan siirtää kirjasto Yli-Keravan kansakoululla olevaan vapaaseen huoneeseen. Kirjaston johtokunta vastusti asiaa kovasti, mutta silti kirjasto joutui muuttamaan ns. Puukouluun.

 SOTA-AIKA

Osa Keravan yhteiskoulun tiloista tuhoutui vuonna 1941. Keravan kirjastokin sai kokea sodan kauhut, kun kirjaston ikkunasta osui konekiväärin luoti 3.2.1940 lukusalin pöytään. Kirjastolle tuli sodasta muutakin haittaa kuin vain yksi luoti, sillä nyt tarvittiin kaikki Puukoulun tilat opetuskäyttöön. Kirjasto joutui kuin joutuikin Ali-Keravan kansakouluun, jota kirjaston johtokunta oli useaan otteeseen pitänyt liian syrjäisenä paikkana. Sotavuosien puupula katkaisi kirjaston säännöllisen toiminnan syksyllä 1943 ja Ali-Keravan koulunkin kaikki tilat otettiin koulukäyttöön. Huoneeton kirjasto pääsi muuttamaan Palokunnan talolle vuoden 1944 alussa, mutta vain puoleksitoista vuodeksi.

Kirjasto muutti jälleen, nyt ruotsalaiselle alakoululle, vuonna 1945. Lämmitys aiheutti taas huolia, sillä kirjaston lämpötila oli usein alle 4 astetta ja kirjastontarkastajakin puuttui asiaan. Hänen huomautuksensa ansiosta kauppalanhallitus korotti kirjaston lämmittäjä-siivoojan palkkaa, niin että huonetta voitiin lämmittää jopa päivittäin.

Koulut kirjaston sijoituspaikkoina jäivät aina kestoltaan lyhyiksi. Muuttouhka kohdistui kirjastoon jälleen kerran toukokuussa 1948, jolloin koulutuslautakunnat (ruotsinkielinen ja suomenkielinen) anoivat kirjaston tiloja takaisin ruotsalaisen koulun käyttöön. Kirjaston johtokunta ilmoittikin kaupunginhallitukselle suostuvansa muuttoon, jos vastaavat tilat löytyvät muualta. Tällä kertaa kirjaston johtokuntaa, harvinaista kyllä, uskottiin ja kirjasto sai jopa lisätilaa koulun eteisestä, jonne sijoitettiin käsikirjasto ja tietokirjallisuutta. Kirjaston nelipinta-ala kasvoi 54 neliömetristä 61:een. Ruotsalainen alakoulu vain jaksoi painostaa kaupunkia saadakseen tilat itselleen.

 KIRJASTO KAUPPALANTALOLLE 1952

Lopulta kauppalanhallitus päätti osoittaa kirjastolle tilat kauppalantalosta (nykyinen sosiaalivirasto). Paikka oli hyvä, kirjastolla oli kaksi huonetta, pinta-alaa oli 84,5 neliömetriä. Tila oli uusi ja lämminkin. Siirtopäätös vain oli väliaikainen, joten kirjaston siirtämistä Keskustan kansakouluun, joka oli rakenteilla, suunniteltiin. Johtokunnan mielestä kirjaston sijoittaminen koulun kolmanteen kerrokseen ei ollut järkevää, mutta kauppalanhallitus pysyi päätöksessään, jonka kumosi vasta Keskuskoulun johtokunnan kirjelmä, jossa kirjastoa ei haluttu kouluun.

Vuoden 1958 aikana kirjaston tilanahtaus alkoi olla sietämätöntä ja kirjaston johtokunta anoi kirjaston vieressä sijaitsevan talonmiehen saunan yhdistämistä kirjastoon, mutta rakennuslautakunnan tekemien laskelmien mukaan ratkaisu olisi tullut aivan liian kalliiksi. Oman erillisen kirjastosiiven rakentamista kauppalantaloon alettiin suunnitella, mutta kirjaston johtokunnan tavoitteeksi tuli kuitenkin oman rakennuksen aikaansaaminen.

Keravan kauppalassa oli 1960-luvun puolivälissä vireillä keskustasuunnitelman laatiminen, johon sisältyi myös kirjastorakennus. Kirjastolautakunta esitti rakennustoimistolle Kalevantien ja Kullervontien välistä maa-aluetta rakennuspaikaksi, koska toinen vaihtoehto, Helleborgin mäki ei ollut toiminnallisesti yhtä sovelias. Lautakunnalle esitettiin edelleenkin erilaisia väliaikaisratkaisuja, mutta lautakunta ei niihin suostunut, koska se pelkäsi väliaikaisratkaisujen siirtävän uudisrakennusta kaukaiseen tulevaisuuteen.

Kirjastotalon rakennuslupaa ei saatu opetusministeriöltä ensimmäisellä kerralla, koska kirjasto oli suunniteltu liian pieneksi. Kun suunnitelmaa oli laajennettu 900 neliömetriin, lupa heltisi opetusministeriöstä vuonna 1968. Vieläkin asiaan tuli mutka matkaan, kun kauppalanhallitus pyysi yllättäen kirjastolautakunnalta lausuntoa siitä, että kirjasto sijoitettaisiinkin väliaikaisesti, mutta vähintäin kymmeneksi vuodeksi, suunnitteilla olevan työväenyhdistyksen toimitalon toiseen kerrokseen.

Maire Antila toteaa pro gradu -tutkielmassaan, että "kunnanhallitus ei ole kirjastoasioihin ja kirjaston kehittämiseen paneutunut erikoiselin kuten kirjastolautakunta on. Hallitus pitää usein muita kuin kirjastokohteita tärkeämpinä investointitavoitteina." Lautakunta vastasikin hallitukselle, että rakennusluvan saaminen tulevaisuudessa olisi luultavasti mahdotonta, kirjasto joutuisi valtionavun menettämisen vuoksi vaikeuksiin, henkilökunnan taso laskisi, kirjaston arvostus heikkenisi, eikä kirjasto voisi enää toimia koulukirjastona. Kirjastolautakunnan mielipide voitti, ja uusi kirjasto valmistui 1971.

 KAUPUNGINKIRJASTOLLE OMA TALO 1971

Keravan kirjastotalon suunnitteli Oy Kaupunkisuunnittelu Ab:n arkkitehti Arno Savela ja sisustuksesta vastasi sisustusarkkitehti Pekka Perjo. Kirjastotalon sisustukseen kuuluivat mm. lasten osaston värikkäät Pastilli-tuolit, hyllyköt muodostivat rauhallisia lukusoppia ja hyllyt olivat kirjaston keskiosassa vain 150 cm korkeita.

Uusi kirjasto avattiin asiakkaille 27. syyskuuta. Koko Kerava näytti lähteneen taloa katsomaan. Tekniselle uutuudelle, lainauskameralle, oli jatkuva jono.

Toimintaa oli runsaasti. Kansalaisopiston kirjallisuus- ja kynäilijäpiirit kokoontuivat kirjaston tiloissa, lasten elokuvakerho toimi siellä ja nuorille pidettiin yhdistettyä "luovan liikunnan ja teatterikerhoa". Vuonna 1978 satutunteja lapsille pidettiin 154. Kirjastoon suunniteltiin myös näyttelytoimintaa ja em. pro gradussa todetaankin, että näyttelytoiminta kirjastossa käsitti taide-, valokuva-, esine- ym. näyttelyitä.

Myös kirjaston laajennussuunnitelmat valmistuivat jo kirjastoa rakennettaessa. Määräraha kirjastotalon laajennuksen suunnittelun aloittamiseen on varattu vuoden 1980 talousarvioon ja rakentamiseen kaupungin 5 vuotisbudjetin vuosille 1983-84. Laajennuksen kustannusennuste on 5,5 miljoonaa markkaa, toteaa Maire Antila vuonna 1980.

 LAAJENNUSTA ODOTETAAN

Vuonna 1983 Keravan kaupunginvaltuusto hyväksyi kirjaston laajennuksen ja saneerauksen esisuunnitelman. Silloinen talonrakennusjaos teetti kirjaston suunnitelmista pääpiirustukset. Kaupunginhallitus haki valtionapua vuosina 1984 ja 1985. Rakentamislupaa ei kuitenkaan vielä myönnetty. Laajennussuunnitelmissa vanhaan kirjastoon oli lisätty kaksikerroksinen osa. Laajennuksen toteuttamista lykättiin, ja monenlaiset uudet suunnitelmat alkoivat kilpailla vanhan kirjaston laajentamisen kanssa.

Kirjastoa suunniteltiin 90-luvun alussa nk. Pohjolakeskukseen, joka ei koskaan toteutunut. Saviolle oltiin Savion koulun laajentamisen yhteydessä perustamassa sivukirjastoa. Sekään ei toteutunut. Vuonna 1994 valmistunut raportti Kirjaston tilahankevaihtoehdot tutki keskustan eri kiinteistöjä kirjaston sijoitusvaihtoehtoina ja päätyi tarkastelemaan näistä tarkimmin Aleksintoria. Vuonna 1995 valtuusto päätti yhden äänen enemmistöllä kirjastotilojen hankkimisesta Aleksintorilta. Tätä vaihtoehtoa suositteli myös työryhmä, joka teki selvityksen ammattikorkeakoulun rakentamiseen liittyvistä asioista. Raportti valmistui tammikuussa 1997. Tähän kirjastohankkeeseen myönnettiin valtionosuus. Hankkeen toteuttaminen viivästyi valitusten vuoksi, ja kaupunki luopui suunnitelmistaan sijoittaa kirjasto Aleksintorille. Oli uuden työryhmän aika.

 YKSIMIELISYYTEEN KIRJASTON PAIKASTA JA KOOSTA

Kaupunginjohtaja Rolf Paqvalin asetti 9.6.1998 työryhmän selvittämään kaupungin kirjastotoiminnan kehittämistä ja yhteistyötä kirjaston viereen valmistuvaan Keski-Uudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymän uudisrakennukseen sijoittuvien oppilaitosten kanssa. Raportti valmistui 10.3.1999. Työryhmä suositteli kirjaston nykyisten tilojen laajentamista vuoteen 2002 mennessä siten, että kirjastotilojen kokonaismääräksi tulee noin 1500 hyötyneliömetriä. Sivistystyön lautakunta piti kokouksessaan 21.4. ehdotettua tilaa alimitoitettuna ja jopa 3000 hyötyneliömetrin kirjastoa mahdollisena. Lautakunta päätti muun muassa, että kirjastotilojen suunnittelemista on jatkettava tarkemmilla tilasuunnitelmilla ja -laskelmilla.

Valtuutettujen enemmistö teki 7.6.99 valtuustoaloitteen rahoituksen varaamisesta kirjaston laajennukseen. Vs. kaupunginjohtaja Anja Juppi asetti 27.7. työryhmän ohjaamaan hankesuunnitelman laatimista. Hankesuunnitelma, jossa vertailtiin kolmea eri laajennusvaihtoehtoa, luovutettiin kaupunginjohtajalle 9.9.99. Sivistystyön lautakunta päätti 5.10. esittää kaupunkitekniikan johtokunnalle ja kaupunginhallitukselle laajimman vaihtoehdon toteuttamista. Kaupunginhallitus päätti 8.11. esittää kirjaston suunnitteluun varatun määrärahan pitämistä vuoden 2000 talousarviossa ja hankesuunnitelman laajimman kirjastovaihtoehdon - 3000 hyötyneliömetriä - toteuttamista.

Kaupunginvaltuusto päätti 15.11.1999 "jo tässä vaiheessa, että kirjaston laajennus toteutetaan laajimman vaihtoehdon mukaisesti ja valtionosuus anotaan sen mukaisesti" valtuuston puheenjohtajan painottaessa: "Näin merkittävän päätöksen valtuusto tekee yksimielisesti."

 Viimeisimmät vaiheet

 LÄHTEITÄ

Maire Antila, Kirjasto-olojen kehittyminen Keravalla. Kirjastotieteen ja informatiikan pro gradu -tutkielma. Tampere 1980.

Rita Käkelä, Työväenaatteellinen tietokirjallisuus Keravan työväenyhdistyksen kirjastossa vuosina 1909-48. Kirjastotieteen ja informatiikan pro gradu -tutkielma. Tampere 1990.

Keravan kaupungin työryhmäraportit:

Raportti kirjaston lähivuosien tilajärjestelyistä. 1986.

Tietopalvelun kehittäminen. 1990.

Kirjaston tilahankevaihtoehdot. 1994.

Ammattikorkeakoulu Keravalle. 1997.

Kirjastotoimintojen kehittäminen. 1999.

Keravan kaupunginkirjasto : hankesuunnitelma. 1999.

Kyselytutkimus:

Keravan kaupunginkirjasto, Kirjaston palvelututkimus. 1986

Kilpailuohjelma:

Arvostelupöytäkirja