 | Kuntainfo |
| Kartat |
| Kaupungin palvelut |
| Kadut, liikenne ja pysäköinti |
| Matkailu |
| Työ, yrittäminen ja elinkeinot |
| Kaavoitus, maankäyttö ja rakentaminen |
| Päätöksenteko |
| Tapahtumat |
| English |
 | Svenska |
    |
KERAVAN ARVOKKAAT LUONTOALUEET 
Maisemansuojelun avulla pyritään säilyttämään kauneus-, kulttuuri- tai luonnonsuojeluarvoja. Maisemansuojeluun kuuluu myös alueiden aktiivinen hoito ja mahdollisten vaurioiden korjaaminen. Tärkeintä on, että alueen luonne säilyy muuttumattomana.Keravan maisemakokonaisuuksista on poimittu viisi tärkeintä, joiden suojeluun ja hoitoon kiinnitetään erityisesti huomiota. Nämä maisemansuojelualueet ovat:
A. Vankilan peltoaukea
B. Keravan kartanon Postlarsin pellot
C. Ollilan laakso
D. Jokivarsi
E. Laineentien peltoaukea
Alueiden sijainti on myös merkitty näillä sivuilla myöhemmin esillä olevaan karttaan.
Keravan arvokkaita luontoalueita, eli alueita, joilla on ehdotettu ja toteutettu erilaisia suojelutoimenpiteitä, on yhteensä reilu 30 kappaletta. Kyseiset alueet ovat numeroitu alla olevaan kartaan. Kartan ohessa on luettelo luontoalueista, joita klikkaamalla avautuu jokaista kohdetta vastaava pieni kuvaus valokuvineen.
Arvokkaille luontoalueille on määritelty suojeluluokka, joka määräytyy alueen arvon mukaan. Kriteereinä ovat alueen luonnontilaisuus, monipuolisuus, laajuus ja sijainti sekä kasvillisuuden, eläimistön ja pinnanmuotojen erikoispiirteet. Suojeluluokkia on kolme:
I Seudullisesti merkittävät luontoalueet
Nämä alueet ovat Keravan arvokkaimmat luontokohteet (ja niissä on useita sellaisia ominaisuuksia, jotka nostavat ne myös seudullisesti merkittäväksi kohteeksi). Näiden alueiden suojeluntarve on kaikkein suurin.
II Paikallisesti erittäin arvokkaat luontoalueet
Nämä alueet ovat luonnoltaan harvinaisia tai uhanalaisia Keravalla. Yleensä on kyse alueesta, joka on tyyppinsä paras edustaja kaupungissa. Alueet ovat usein myös tiettyjen kasvi- ja eläinlajien ainoita esiintymisalueita Keravalla.
III Paikallisesti merkittävät luontoalueet
Nämä alueet ovat yleensä pieniä, mutta paikallisesti tärkeitä luontonähtävyyksinä ja opetuskohteina. Ne ovat yleensä myös maisemallisesti kauniita.
takaisin ylös
1 Haukkavuori
2 Salmelan lehto
3 Ilmarisen kallio
4 Koilliskulman jokilaakso
5 Kytömaan suo
6 Myllypuron lehto
7 Myllypuron meanderilaakso ja metsä
8 Pihkaniityn niittyalue
9 Keravanjoen rantaniitty ja lehdot
10 Kaskelan neva
11 Keravan kartanon lehto
12 Kivisillan kosteikkopoukamat
14 Jaakkolan lehto
15 Ollilan lampi ja neva
16 Niinikankaan lehto (puronvarsi)
17 Nissinojan kosteikko
18 Matkoissuo
19 Savion purolaakso
20 Myllynummen siirtolohkaremaasto
23 Savionselänteen lehtorinne ja korpi
24 Nybackansuo ja reunamoreeni
25 Koukkusuo
26 Koukkukallio ja Rajakiilinkallio
27 Ollilan kalliot
28 Huhtimonojan kosteikko
29 Sielunrajankallio
30 Radanvarsiniitty - Jäspilä
31 Ahjon kosteikko
32 Kumitehtaan metsikkö
33 Kytömaan haavikko
takaisin ylösALUEIDEN KUVAUS
Alla on esitelty Keravan arvokkaat maisemakokonaisuudet sekä luontokohteet. Kohteiden sijainnin näet yllä olevasta kartasta.
A. Vankilan peltoaukea Pohjois-Kaskelassa sijaitsevat kaupungin laajimmat yhtenäiset viljelyalueet. Nämä vankilan pellot ovat pohjoisin osa laajaa Keravanjokilaakson maisemakokonaisuutta. Alue rajoittuu lännessä vanhaan Lahdentiehen ja etelässä kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen vankilamiljööseen. Pohjoisessa peltoaukeaa reunustavat Ketunkorven rehevät metsät.
Maisemalle antavat oman erikoisen leimansa kookkaat punaiset ladot, jotka ovat tyypillisiä suomalaisille vankilatiluksille. Maisemaa elävöittää lisäksi Marjamäen metsäsaareke, jossa kasvaa havupuiden lisäksi mm. vaahteroita ja palsamipoppeleita.
Lähes koko Vankilan peltoaukea kuuluu Tuusulan puolelle jatkuvaan, tärkeään pohjavesialueeseen. Alueella on muutamia pyöreäpiirteisiä peltokumpuja, jotka Marjamäen tapaan koostuvat ilmeiseti pääosin sorasta ja hiekasta, vaikka niitä peittääkin ohut silttisavivaippa.
takaisin ylös
B. Keravan kartanon Postlarsin pellot Lahden moottoritien ja Kytömaantien väliin jäävä peltoaukea on kultturihistoriallisesti Keravan arvokkaimpia alueita. Se on myös maisemallisesti erittäin kaunis ja kauaksi näkyvä. Alue kuuluukin yhdessä Jokivarren peltolaakson kanssa seudullisesti tärkeisiin maisemakokonaisuuksiin.
Alueella sijatsevat sekä Keravan kartanon että Postlarsin tilan vanhat rakennukset. Oman erikoisuutensa maisemaan tuo Keravanjoen ylittävä komea kivisilta sekä sillalta kartanolle johtava kuusikuja. Maisemansuojelualueeseen kuuluvat osana myös arvokkaat luontoalueet: Myllypuron meanderilaakso ja kivisillan eteläpuoliset kosteikkopoukamat.
Loivasti kumpuilevaa peltomaisemaa elävöittävät pienet metsäsaarekkeet, jotka ovat kasvillisuudeltaan varsin reheviä. Esimerkiksi Keravan kartanon puistossa kasvaa runsaasti lehtipuita. Alueella on lisäksi useita harvinaistuneita kulttuuri- ja koristekasveja, kuten humalaa ja humalavierasta sekä pihlaja-angervoa.
Maisemallisesti alueen kiintopiste on peltojen keskellä mutkitteleva Keravanjoki. Jokea reunustaa yleensä vain kapea niittyvyöhyke, joka kasvillisuudeltaan on kuitenkin varsin edustava. Myös jokivarren pensaikoissa asustava linnusto on lajistoltaan runsas.
takaisin ylös
C. Ollilan laakso Parmanojan ympärillä sijaitseva Ollilan laakso on harvinaisen yhtenäinen, komeiden metsäselänteiden reunustama maisemakokonaisuus. Alueen arvoa lisäävät vielä peltolaakson luoteiskolkassa, pienillä mäkitöyräillä sijaitsevat talorykelmät. Sen sijaan paltolaakson eteläreunassa kulkeva Kulloontie ja läheinen Keinukallion täyttömäki rikkovat hieman perinteistä viljelysmaisemaa. Myös Ollilan laakson sijainti on tärkeä, sillä peltolaakso jää kahden ulkoilualueen, Ollilan puiston ja Keinukallion väliin.
takaisin ylösD. Jokivarsi
Korkeiden metsäselänteiden väliin jäävä Keravanjokilaakso on vanhaa viljelysseutua. Jokilaakso alkaa Vantaan puolelta, ja sen kokonaispituus on seitsemisen kilometriä. Keravan puolella peltolaakso on paikoin puoli kilometriä leveä.
Joen ja viljelysten välissä kasvaa tavallisimmin rehevää niittyä, jossa kasvit ovat järjestäytyneet vyöhykkeiksi kosteuden ja tulvansiedon perusteella. Alinna sijaitsevat paksulietteiset niityt, joilla kasvaa mm. viiltosaraa, ruokohelpeä sekä korpi- ja viitakastikkaa. Hieman ylempänä kasvavat tulvaa hyvin sietävät lajit, kuten mukulaleinikki ja mesiangervo. Ylimpänä, vain suurimpien tulvien ulottuvilla, on tuoreita niittyjä, joiden tyyppilajeja ovat mm. metsäkurjenpolvi, ojakellukka, koiranputki sekä ahdekaunokki ja peurankello.
Viljelykset rajoittuvat alueella enimmäkseen metsäisiin rinteisiin, jotka lähes kauttaaltaan ovat säilyneet eheinä ja kasvillisuudeltaan tasapainoisina, vaikka alueella on tehty joitakin hakkuita. Metsän ja pellon välissä on paikoin kapea vyöhyke, jossa on niittyjä, lehtoniittyjä ja lehtojakin. Tällaiset reunavyöhykkeet pitäisi säilyttää lehtipuuvaltaisina, sillä kuusen lisääntyminen köyhdyttäisi kasvistollista kirjavuutta. Metsäiset rinteet ovat yleensä maisematilojen selkeitä rajoja. Suojelullisesti arvokkaimpia kohteita ovat jyrkät ja kallioiset rinteet. Näitä Jokivarressa ovat Peltolan pohjoispuolella, Nybackaa vastapäätä sijaitseva lehtorinne, Lahden moottoritien itäpuolinen metsäselänne sekä Rajakiilinkallion ja Keinunkallion jyrkänteet, joissa kasvaa mm. Keravalla harvinaista haurasloikkosaniaista.
Jokivarren alue on myös liikennehistoriallisesti mielenkiintoinen, sillä sitä halkoo kolmen eri aikakauden tiet. Jokivarren länsipuolella on nykyajan Lahden moottoritie. Joen itärantaa myötäilee maisemaan hyvin sopeutuva, kiireettömän vanhanajan maantie ja Jokitien itäpuolelle linjattu Lahdentie edustaa vastaavasti nopeutuneen autoistumisen alkuaikoja; 1950- ja 1960-lukua.
Myös pienet metsäsaarekkeet ja alueen talot ja talorykelmät ovat tärkeä osa Jokivarren maisemakokonaisuutta. Pellot, rakennukset ja metsäsaarekkeet muodostavatkin kauniin ja tasapainoisen maisemakokonaisuuden.
takaisin ylös
E. Laineentien peltoaukea Laineentien kaakkoispuolella levittäytyy laaja ja loivasti kumpuileva peltoaukea, jota ympäröivät metsämaat sekä pienille metsämaille ja mesänreunoihin rakennetut talorykelmät. Laineentien peltolaakso sijatsee Keravan ja Sipoon rajan molemmilla puolilla ja se liittyy läheisesti Etelä-Kaskelan ulkoilumetsiin.
Alue on kaupungin viljelysmaisemista yksi kauneimpia. Esimerkiksi Etelä-Kaskelan metsäselänteiltä avautuvat näkymät yli peltolaakson saavat etsiä Keravalla vertaistaan. Peltolaakso on lähes kokonaan viljelyksinä, mutta joidenkin suurten ojien varrela on myös maisemaa elävöittäviä pensasryhmiä ja pienalaisia niittyjä.
1 Haukkavuori Haukkavuori on keravan yksi merkittävämmistä luontoalueista, jonka metsissä ja mättäillä samoilija saa aavistuksen siitä, minkälaiselta Keravan jokivarressa on saattanut näyttää joskus ennen. Alueella on Keravan arvokkaimmat ja laajimmat lehdot, lehtokorvet ja vanhoja lähes aarniometsämäisiä kuusikoita. Haukkavuoren lajisto on luonnonkaunis, jonka lajistona on mm. pähkinäpensaslehto ja metsälehmusta, harvinaisia kääpiä ja Keravalla harvinaisia lehtokasveja sekä jokikäytävän runsain sammallajisto.
Koko keskisellä Uudellamaalla on vain harvoja yhtä edustavia ja laajoja jokivarsimetsiä, joissa alueen luonto on säilynyt lähes koskemattomana. Haukkavuoren metsien arvoa lisää vielä se, että alue sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa, hyvien kulkuyhteyksien varrella.
Haukkavuori nimettiin vuonna 2006 WWF:n perintömetsäkohteeksi. Alueen pinta-ala on 38,0 hehtaaria ja se kuuluu suojeluluokkaan I.
takaisin ylös
2 Salmelan lehto Keravan keski- ja alajuoksulla maasto on varsin tasaista. Maaperä on yleensä hienojakoista ja viljavaa hiesusavea tai savea. Suurin osa jokilaaksosta onkin raivattu pelloiksi jo kauan sitten, eikä alueella ennen kasvaneista lehdoista ole kuin rippeet jäljellä. Yksi Keravan säilyneistä lehdoista sijaitsee Kaskelantien ja Keravanjoen välissä.
Salmelan joenrantalehto on heti Haukkavuoren jälkeen Keravan toiseksi arvokkain lehtokokonaisuus. Lehtoihin luoettavien kasvityyppien valikoima on alueella monipuolinen. Aleen suojeluarvoa lisäävät vielä useat vaateliaat lehtokasvit, kuten imikkä, lehtokorte ja keltavuokko, joka on koko Etelä-Suomessa melko harvinainen.
Lehtokasvien lisäksi alueella on reheviä lehto- ja tulvaniittyjä sekä kosteikkopainanteita. Alueen puumaiset katajat ovat myös erittäin arvokkaita. Joenvarsimaisemaa elävöittävä pensaikko on myös linnustollisesti varsin mielenkiintoinen.
Alueen pinta-ala on 2,6 hehtaaria ja se kuuluu suojeluluokkaan I.
3 Ilmarisen kallio
Ilmarisen kallio on hieno kallioalue, jolla on maisemallisesta merkitystä. Alue on paikallisesti merkittävä.
takaisin ylös4 Koilliskulman jokilaakso
Kaupungin koillisnurkka edustaa keravalaista jokiluontoa parhaimmillaan. Alueella on virtaavan veden syövyttämiä rantatörmiä, pieniä tulvavalleja, reheviä rantaniittyjä ja -lehtoja sekä runsas linnusto.
Alue on suhteellisen luonnontilainen pala metsien ja pensaikkojen reunustamaa Keravanjokea. Vastaavanlaisia paikkoja Keravalla on vähän.
Joen voimakas mutkittelu tekee alueesta myös geologisesti mielenkiintoisen.
Jokilaakson kasviyhdyskuntien määrä on suuri ja alueella kasvaa mm. harvinaisia sammallajeja. Monipuolisen kasvillisuuden takia alueelta löytyy myös jokialueen merkittävin linnusto ja perhoslajisto.
Alueen pinta-ala on 2,4 hehtaaria ja alue kuuluu suojeluluokkaan II.
takaisin ylös
5 Kytömaan suo Lahden moottoritien ja Tuusulan rajan välissä sijaitsee Kytömaan korpiräme. Alueen tekee merkittäväksi sen monipuolisuus, joka näkyy mm. alueen suo- ja lehtokasvillisuudessa. Kytömaalla on lisäksi Keravan komein reunamoreeni sekä suurin lähde.
Suoaluetta ympäröivä vanha metsä on hakattu mikä vähentää alueen suojeluarvoa. Kytömaalla kasvaa kuitenkin keravalaisittain harvinaisia kasveja, saroja: kaislasaraa, korpisaraa ja hentosaraa sekä eräitä vaateliaita lehto- ja lähdekasveja, kuten kevätlinnunhernettä, valkolehdokkia, kevätlinnunsilmää ja kulleroa.
Alue kuuluu suojeluluokkaan III.
takaisin ylös6 Myllypuron lehto
Myllypuro kerää vetensä Keravan ja Tuusulan rajan tuntumassa olevilta pelloilta ja metsistä. Kuivina aikoina vettä virtaa purossa vähän, mutta vesi on suhteellisen kirkasta. Ennenkuin puro sukeltaa Kytömaan vanhalle omakotialueelle, se virtaa pinnaltaan tasaisen, rehevän lehdon läpi, jonka syntyyn puro itsekin on tulvavesillään ollut vaikuttamassa.
Monipuolisen kasvillisuutensa vuoksi alue on Keravan parhaita puronvarsilehtoja. Vaateliaden putkilokasvien lisäksi puron varella on runsaasti lehtojen ja lehtokorpien sammalia. Myllypuron perhoslajisto on myös varsin hyvä.
Alueen pinta-ala on 0,8 hehtaaria ja alue kuuluu suojeluluokkaan II.
takaisin ylös
7 Myllypuron meanderilaakso ja metsä Myllypuro, joka heti Lahden moottoritien alitettuaan yhtyy Keravanjokeen, on kaivanut itselleen Kouvulantien eteläpuolelle komean laakson. Ympäröiviltä pelloilta on pudotusta mutkittelevan uoman pohjalle keskimäärin 5-7 metriä.
Myllypuron jyrkkiä rinteitä peittää tiheä, paikoin jopa ryteikköinen, lehtipuuviita sekä lehtomaiset metsäsaarekkeet, joissa kuuset ovat saaneet kasvaa rauhassa kunnioitettaviin mittoihin. Puronvarrella on myös reheviä niittyjä, jotka puhkeavat parhaimpaan kukkaloistoonsa loppukesällä.
Myllypuron meanderilaakso on keravalaisittain harvinaisen komea virtaavan veden synnyttämä muodostuma. Alueen lehtipuuviidat ovat arvokkaita säilyessään luonnontilaisina. Puronvarsi on eräänlainen saari peltojen keskellä, joka tarjoaa suojan monelle lintu- ja hyönteislajille. Alue on osa Keravan kartanon ja Postlarsin maisemakokonaisuutta.
Alueen kasvilajistoon kuuluu paikallisesti harvinaisia kasveja ja alueen perhoslajisto on Keravan merkittävin, lajistossa on myös uhanalaisia lajeja.
Alueen pinta-ala on 1,9 hehtaaria ja alue kuuluu suojeluluokkaan I.
takaisin ylös.jpg)
8 Pihkaniityn niittyalue Pihkaniitty Keravan luoteiskulmassa sijaitseva ulkoilumetsä on kasvillisuudeltaan ja pinnanmuodoltaan erittäin monipuolinen. Alueella on sekä tuoreita mustikkatyypin kangasmetsiä että kallioisia karukkokankaita.
Niityn länsiosassa, joka on paikoin kasvamassa umpeen, esiintyy uhanalaisia ja poikkeuksellisen harvinaista kasvi- ja perhoslajeja. Lajien säilyttämiseksi niityn metsittyminen tulisi estää.
Alue kuuluu suojeluluokkaan III.
9 Keravanjoen rantaniitty ja lehdot
Pohjoisesta etelään suuntautuvaa Keravanjoen laaksoa myötäilee kaksi eri aikakauden valtatietä: vanha Lahdentie ja Lahden moottoritie. Ne on linjattu maisemaan, joka on vanhaa ja kukoistavaa viljelysseutua. Seutua, jossa runsasravinteisemmat maat ovat olleet jo kauan peltoina.
Joihinkin hankalimpiin maastokohteisiin pellonraivaajan kuokka ei ole kuitenkaan pystynyt, eivätkä valtatietkään ole pyyhkäisseet niitä kartalta. Tälläinen rinnemaasto rajaantuu valtateiden väliin Keravanjoen mutkasta etelään.
Suojeltavaksi rajattu lehtorinne on Haukkavuoren metsäselännemaaston läntisin kärki. Alue on kasvillisuudeltaan ja pinnanmuodoiltaan erittäin vaihteleva. Järeää puustoa kasvava metsä- ja kalliorinne on myös maisemallisesti erittäin arvokas.
Alueella on Keravan parhaisiin kuuluva mukulaleinikkiniitty sekä kaunis lehto-orvokkiesiintymä, jollaisia koko keskisellä Uudellamaalla on vähän. Alueella tapahtuneet hakkuut vähentävät alueen maisemallista arvoa.
Alueen pinta-ala on 0,9 hehtaaria ja se kuuluu suojeluluokkaan II.
takaisin ylös10 Kaskelan neva
Pienikokoinen Kaskelanneva sijaitsee kallioisten mäntymetsien keskellä Haukkavuoren eteläpuolella. Suon pohjoisosa on märkää saranevaa, ja suon eteläpuolisko hyllyvän upottavaa kuljunevaa. Suolla on myös lähes kasvittomia ruoppakuljuja.
Kaskelanneva on aluetta kiertävän kauneimpia kohteita, jossa on varsin monipuolinen märän nevan kasvilajisto. Neva on myös oivallinen ja helposti saavutettava opetuskohde. Ympäröivän metsän hakkuut vähentävät alueen suojeluarvoa.
Kaskelannevan pinta-ala on 0,2 hehtaaria, ja se kuuluu suojeluluokkaan III.
11 Keravan kartanon lehto Keravan kartanon historiaa voi jäljittää keskiaikaan asti. Ihmisen vaikutuksesta kartanon ympäristöstä on muodostunut kasveille ja eläimille sopivien pienympäristöjen mosaiikki. Istutukset ovat lisänneet kasvien lajimäärää ja alueelle on luotu erilaisia avoimia aukioita sekä puilla ja pensailla suojattuja alueita.
Kartanon puutarha ja metsikkö ovat osa professori Einari Merikallion kunniaksi perustettua lintupuistoa. Lintupuistoon kuuluvat myös metsikköä pohjoisessa ja idässä ympäröivät pellot Keravanjoelle saakka. Puistossa pesii 40 lintulajia, mutta alueen linnustoa ei tunneta kuitenkaan niin hyvin, etteikö siitä riittäisi vielä löytöjä harrastajille.
takaisin ylös
12 Kivisillan kosteikkopoukamat Keravanjoen kauniin kaarisillan eteläpuolella sijaitsee kolme rehevää, loivapiirteistä poukamaa, joiden ryteikössä on monipuolinen kääpälajisto. Myös satakieli viihtyy tällä kosteikkoalueella.
Taskumaiset poukamat ovat geologisesti mielenkiintoisia joenrantamuodostumia. Keravan oloissa ainutlaatuisia ovat poukamien taajat lehtopalsamikasvustot. Alueen muukin kasvillisuus on varsin vaateliasta. Paikoin tavataan myös erittäin harvinaista kasvilajistoa. Ryteikössä kasvaa lisäksi komeaa suomukääpää.
Rehevät kosteikkopensaikot tarjoavat pesäpaikan monelle lintulajille. Alue on myös osa Keravan kartanon, Postlarsin maisemakokonaisuutta.
Alueen pinta-ala on 1,6 hehtaaria, ja se kuuluu suojeluluokkaan II.
14 Jaakkolan lehto
Jaakkolan rantalehdon kasvilajisto on hyvin edustava ja paikoin näyttävä. Alue tuo merkittävän lisän kauneudellaan taajama-alueen jokimaisemaan. Rantalehto on paikallisesti merkittävä luontokohde.
takaisin ylös
15 Ollilan lampi ja neva Ahjossa, Talmantien pohjoispuolella sijaitseva Ollilan lampi lähinevoineen on Keravan arvokkaimpia luontokohteita. Jylhän kuusi- ja mäntymetsän ympäröimä, osittain kalliorantainen lampi sekä korpien reunustamat nevat ovat säilyneet harvinaisen luonnontilaisena, vaikka aluetta kiertääkin suosittu ulkoilupolku. Lampi ei tosin ole pysynyt täysin koskemattomana, sillä aikoinaan altaan eteläreunaan rakennettu maa-pato ja osittainen alueen raivaus on nostanut vedenpinnan tasoa.
Keravan kookkaimman lammen lisäksi alueella on erilaisia luonnontilaisia soita sekä monipuolinen vesi-, ranta-, ja suokasvillisuus. Alueella on mm. yksi Keravan suurimpia tervaleppäesiintymiä.
Ollilan lammen ympäristö on monipuolisuutensa ja keskeisen sijaintinsa vuoksi tärkeä opetuskohde. Lampi muodostaa rantanevoineen maisemallisesti selvän metsien rajaaman kokonaisuuden. Alue on lisäksi ympäröivän ulkoilupuiston keskeisin kohde.
Alueen pinta-ala on 2,6 hehtaaria, ja se kuuluu suojeluluokkaan II.
takaisin ylös
16 Niinikankaan lehto (puronvarsi) Niinikangas sijaitsee Keravantien eteläpuolella aivan Tuusulan rajan kupeessa. Se on osa Länsi-Keravan laajinta rakentamatonta aluetta, jota tosin halkoo vilkasliikenteinen Keravantie. Alueen karttanimi, Niinikangas, ei ole maisemallisesti eikä ekologisesti kovinkaan osuva, sillä alue ei ole kangasmaastoa, vaan tasaista hiesusavipohjaista lehtoa ja metsittynyttä peltoniittyä.
Alue on Länsi-Keravan laajin yhtenäinen metsäalue. Alueella tavataan lähes kaikki Etelä-Suomen lehtojen yleisimmät lintulajit. Niinikankaan kasvillisuuskin on varsin monipuolinen. Esimerkiksi lehtoleinikki, mesimarja sekä tuppi- ja mätässara kasvavat Keravalla Niinikankaan lisäksi vain muutamalla muulla kasvupaikalla. Merkittävämmät luontoarvot keskittyvät aluetta halkovaan puronympäristöön.
Niinikankaan lehdon pinta-ala on 6,6 hehtaaria, ja se kuuluu suojeluluokkaan III.
takaisin ylös
17 Nissinojan kosteikko Keravan länsipuoliskon keskiosista alkava Nissinojan kerää vesiä lännestä Niinikankaan ja idästä Alikeravan suunnalta. Oja mutkittelee pääradan kummallakin puolella, ja sitä kutsutaan eri osissa aluetta hieman eri nimillä.
Nissinojan tulvapurokosteikko elävöittää suuresti tienvarsimaisemaa. Etenkin valkovuokon ja mesiangervon kukinta on alueella hyvinkin näkyvä. Nissinojan kasvillisuus on tyypillistä tulvapurokosteikkoa, jossa kasvustojen vuodenaikaisvaihtelu näkyy selvästi. Alueen kasvierikoisuus on rohtoraunioyrtti.
Muutamat lintulajit, kuten pensastasku ja lehtokerttu, viihtyvät täällä vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Alueella voi tavata myös runsaasti pieniä kotiloita.
Purokosteikon pinta-ala on noin puoli hehtaaria ja se kuuluu suojeluluokkaan III.
takaisin ylös
18 Matkoissuo Keravan lounaisnipukassa sijaitseva Matkoissuo on osa laajempaa suokokonaisuutta, joka on säilynyt jokseenkin luonnontilaisena. Keskisellä Uudellamaalla vastaavanlaisia soita on muutama, Keravalla vain tämä ainoa.
Alueella on edustava valikoima erilaisia neva- ja korpityyppejä, sekä useita kasvillisuuslajeja, joita ei ilmeisesti Keravalla kasva muualla. Näitä ovat leväkkö, villapääluikka, harajuuri ja rahkasara. Suon nevaosa on maisemallisesti erittäin kaunis.
Koska Matkoissuolla kasvaa runsaasti tavanomaisia suokasveja, ja siellä voi havaita yleisimmät suoperhosemme, soveltuu alue erinomaisesti opetuskohteeksi. Alue sijaitsee tosin hieman syrjässä. Paikallisesti suota pidetään arvokkaana retkikohteena, jossa hyvinä satovuosina on runsaasti karpaloa ja hieman muuraintakin.
Matkoissuon pinta-ala on noin 2,5 hehtaaria, ja se kuuluu suojeluluokkaan II.
19 Savion purolaakso
Keskellä kaunista peltolaaksoa mutkitteleva Savion puro on uurtanut hiesusaviseen maaperään pari-kolme metriä syvän ja loivarinteisen uoman. Puron varsi on sekä maisemaltaan että kasvillisuudeltaan erittäin moni-ilmeinen. Pohjoisessa puroa reunustavat tiheät pajupensaikot ja jyrkkärinteinen, lehtomainen kuusimetsä. Keskiosiltaan purolaakso on kutistunut kapeaksi, peltojen saartamaksi niittyvyöksi, joka etelämpänä levittäytyy koko loivapiirteiseen purolaaksoon. Täällä maisemaa elävöittävät myös pienet pensaikot ja metsäsaarekkeet. Puroalueen linnusto ja perhoslajisto on erittäin runsas.
Savion purolaakson pinta-ala on 2,7 hehtaaria ja se kuuluu suojeluluokkaan II.
takaisin ylös20 Myllynummen siirtolohkaremaasto
Savionselänteen nevasta pohjoiseen sijaitsevalla lievästi soistuneella puolukka-mustikkakankaalla sijaitsee Keravan komein ja suurin siirtolohkare, jonka korkeus on lähes neljä metriä. Kivilajiltaan lohkare on punertavaa harvinaista rapakivigraniittia ja lohkare on erityisen näkyvä.
Muutkin lähitienoon lohkareet ovat hienoja, joskin ne sijaitsevat hieman piilossa suon länsipuolella. Suurin näistä lohkareista on 6x4x3 metriä. Tälläisen järkäleen paino lienee 150-200 tonnia. Siirtolohkareiden pinnalla kasvaa kauniita sammalia ja paikoin myös saniaisiin kuuluvaa kallioimarretta.
Alueen pinta-ala yhdessä Savionselänteen nevan (22) kanssa on noin puoli hehtaaria, ja ne kuuluvat suojeluluokkaan III.
takaisin ylös takaisin ylös
23 Savionselänteen lehtorinne ja korpi Vantaan puolella sijaitsevasta Leppäkorven omakotialueesta pohjoiseen on rakentamaton metsäselännemaasto. Siihen kuuluu erilaisia metsiä kanervaisista kalliomänniköistä lehtoihin ja korpiin.
Tärkeä luontoalue käsittää itään viettävän koivikkoisen lehtorinteen ja tasaisen korpikuusikon. Erityisesti keväisin huomaa sen, miten erilaisia luonnonympäristöjä ne ovat. Kun aurinkoinen koivikkorinne on lähes täynnä valkovuokkoa, varjoisesta korpikuusikosta on lumi vasta sulanut ja turve on vielä paksussa roudassa.
Savionselänteellä on edustava valikoima erilaisia metsätyyppejä: valoisaa lehtomaista koivikkoa, kosteaa lehtokorpea sekä varjoisaa korpikuusikkoa. Rinnakkain sijaiten ne muodostavat hyvän luontokokonaisuuden. Alue on keravalaisittain harvinaisen erämainen.
Vaikka Uudenmaan maakuntakukka, valkovuokko, on näillä seuduilla varsin yleinen, kasvaa se Keravalla harvassa paikassa yhtä tiheänä kukkamerenä kuin täällä. Alueen harvinaisin kasvi lienee metsälehmus, jota lehtorinteen pohjoisosassa on pieni esiintymä.
Savionselänteen lehtorinteen ja korpikuusikon pinta-ala on 2,6 hehtaaria, ja se kuuluu suojeluluokkaan III.
takaisin ylös24 Nybackansuo ja reunamoreeni
Vantaan rajan tuntumassa sijaitseva Nybackansuo on ollut Keravan huomattavin keidassuo kaupungin kakkoiskolkassa olevan Koukkusuon ohella. Pala palalta Nybackansuo on joutunut väistymään Lahden moottoritien varteen syntyneiden maanläjitysalueiden ja Savion kaatopaikan tieltä. Ojituskin on muuttanut suon luontoa jonkin verran.
Nybackan suossa oli ennen kaksi erillistä saareketta, joista pohjoinen osa on jäänyt maankaatopaikan alle. Eteläinen osa on säilynyt luonnonvaraisena kosteana rämeenä ja nevana. Eteläisen suosaarekkeen laidalla kohoaa lisäksi kolmea komeaa reunamoreenia.
Nybackan keidassuo kuuluu Keravan karun suoluonnon hienoimpiin. Alueella kasvaa monipuolinen lajisto karujen suotyyppien kasveja- etenkin varpuja ja rahkasammalia. Myös suon karpalo- ja hillasato on paikallisesti merkittävä.
Alueella sijaitsevat reunamoreenit ovat geologisesti mielenkiintoisia jäänteitä jääkautisista tapahtumista. Keravalla vastaavanlaisia on yhtä suuria muodostumia on ainoastaan Kytömaan alueella.
Alue kuuluu suojeluluokkaan III.
takaisin ylös25 Koukkusuo
Pinta-alaltaan pieniä soita ja soistumia Keravalla on useita. Sen sijaan laajempia suokomplekseja on vain yksi, joka on ehkä kaupungin arvokkain suoalue ojituksestaan huolimatta.
Koukkusuo on pääosin karua rämettä, mutta siihen kuuluu myös pieniä nevalaikkuja ja rämettä reunustavia reheviä korpia. Alue on hyvä näyte karusta eteläsuomalaisesta luonnosta, vaikka ei olekkaan täysin luonnontilainen. Alueen länsireunan rinteillä on suoritettu jonkinverran hakkuita.
Suolla on runsaasti sekä karujen että keskiravinteisten suotyyppien kasvilajeja. Koukkusuolta on löydetty esimerkiksi kolmetoista rahkasammal- ja kymmenkunta saralajia.
Koukkusuo on ympäristöineen kaunpungin parasta hirviseutua ja samalla myös harvinaistuneen kanahaukan elinpiiriä. Kangasrousku, mustikka, isokarpalo ja joskus myös muurain ovat suolla varsin satoisia.
Alueen pinta-ala on 18 hehtaaria, ja se kuuluu suojeluluokkaan II.
takaisin ylös
26 Koukkukallio ja Rajakiilinkallio Koukkukallion - Rajakiilinkallion selänne on eteläsuomalaista kalliomaastoa parhaimmillaan. Se on osa kalliokohoumien jonoa, joka jatkuu Keravanjokea seuraten Vantaan rajalta aina Haukkavuorelle asti. Selänne on ilmeisesti peruskallioon syntyneiden murros- ja ruhjevyöhykkeiden väliin jäänyt kiinteämmän kallion alue, jota mannerjää on vielä muovannut liikkeensä suuntaiseksi.
Suuret korkeuserot, laajat kalliopaljastumat sekä kasvillisuuden vaihtelu karukkokankaista lehtomaisiin metsiin tekevät alueesta erittäin mielenkiintoisen.
Alueella on hyvin säilyneitä kalliojäkälikköjä sekä runsaasti erityyppisiä lunnontilaisia kalliomuodostumia. Etenkin Rajakiilinkalliolla on monipuolinen valikoima kuivien kasvupaikkojen jäkäliä ja sammalia. Kalliot ovat oivallisia näköalapaikkoja, ja koska ne näkyvät kauaksi, ne ovat myös maisemallisesti alueensa kiintopisteitä.
Kallioalueiden pinta-ala on 27 hehtaaria ja ne kuuluvat suojeluluokkaan II.
takaisin ylös27 Ollilan kalliot
Keravanjoen itäpuolella kohoaa useita jyrkkiä kalliota, jotka ovat tärkeä osa Keravaa halkovien valtaväylien tienvarsimaisemaa. Yksi arvokkaimmista kalliomaastoista sijaitsee Ollilanseudun talorykelmän eteläpuolella, aivan Lahdentien varressa.
Kalliot ovat kitukasvuisine mäntyineen näkyvä osa tienvarsimaisemaa. Alueen eteläisemmällä kalliolla tavattavia ketomaisia niittyjä on Keravalla vähän. Pohjoisempi kallioselänne on osa Keravan itäistä retkireittiä, jonka laelta avautuu lisäksi komea näköala länteen ja lounaaseen yli Keravanjokilaakson.
Ollilan kallioiden pinta-ala on yhteensä noin 2 hehtaaria, ja ne kuuluvat suojeluluokkaan III.
28 Huhtimonojan kosteikko
Huhtimonojan kosteikko on reheväkasvuinen alue, jossa kasvaa näyttäviä kosteikkokasveja ja kasvusto on monipuolinen. Alue on paikallisesti merkittävä luontokohde.
takaisin ylös
29 Sielunrajankallio Sielunrajankallio sijaitsee lounais-Keravalla, Koivikossa. Alue on näyttävä ja merkittävä kallioalue sekä paikallisesti merkittävä luontokohde.
30 Radanvarsiniitty - Jäspilä
Keravan Jäspilän radanvarsiniitty on maisemallisesti kaunis ja kumpuileva niittyalue, jossa on monipuolinen perhos- ja kasvilajisto. Alue on paikallisesti merkittävä luontokohde.
takaisin ylös
31 Ahjon kosteikko Ahjon kosteikko sijaitsee Ahjontien varressa heti Lahden moottoritien ja Vanhan Lahdentien itäpuolella. Alue on rehevä pieni kosteikko, josta löytyy paikallisesti harvinaisia kasvilajeja. Alue on paikallisesti merkittävä luontokohde.
32 Kumitehtaan metsikkö
Kumitehtaan metsikkö sijaitsee Alikeravalla vanhan kumitehtaan välittömässä läheisyydessä. Metsikön reunassa virtaa Nissinoja, joka muodostaa lammen metsikön lounaispuolelle. Metsikkö sijaitsee rinteessä ja on lehtipuuvaltainen. Lajistossa on arvokkaita metsään vakiintuneita kulttuurilajeja. Keväisin metsikössä kulkiessa voi ihastella valkeina kukkivia valkovuokkoja satakielen laulaessa keväistä riemuaan taustalla. Alue on paikallisesti merkittävä luontokohde.
33 Kytömaan haavikko Kytömaan haavikko sijaitsee Pohjois-Keravalla, josta on kehittymässä myös arvokas luontokohde. Kytömaan haavikossa kasvaa runsas kääpälajisto ja alueen perhoslajisto on myös merkittävä. Alue on paikallisesti merkittävä luontokohde.
takaisin ylösValokuvat:
• Nissinojan kosteikko (17) - Tapio Multanen (2003)
• Muut valokuvat - Hannele Lindholm (2004)
