Eeva Anundi – Keravan kasvot

Ulkoilmavalokuvanäyttely 15.1.-4.2.2024

Valokuvaaja Eeva Anundin näyttely Keravan kasvot esittelee 15 keravalaisen henkilön muotokuvat ja heidän tarinansa. Tällä sivulla pääset tutustumaan heidän tarinoihinsa. Tekstit on laatinut Eeva Anundi yhteistyössä kuvattavien kanssa. Itse ulkoilmavalokuvanäyttely on päättynyt, kiitos kaikille kaikille kävijöille!

Näyttelyssä on mukana eri-ikäisiä ja eritaustaisia keravalaisia. Osa heistä on elänyt Keravalla koko elämänsä, osan on tuonut Keravalle työ, ihmissuhteet tai sopiva asuinpaikka. Yksi on haaveillut puutarhasta, toisen on tuonut Keravalle raiteet. Keravan kasvot -näyttely ovat oodi moninaiselle ja monikasvoiselle 100-vuotiaalle Keravalle. Henkilöt on kuvattu heille itselleen tärkeässä miljöössä, ja monet kuvauspaikoista ovat ainakin keravalaisille itselleen tuttuja.

Eeva Anundi (s. 1982 Oulussa) on muuttanut Keravalle vuonna 2009. Hän on toiminut valokuvaajana sekä Suomessa että ulkomailla vuodesta 2003. Keravan kasvot -näyttelyllä Anundi haluaa olla mukana rakentamassa keravalaista identiteettiä ja kotiseutuylpeyttä, luomassa yhteisöllisyyttä eri ihmisryhmien välille sekä kertomassa myös ulkokeravalaisille eläviä tarinoita Keravalta. Näyttely on osa Kerava100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Lisätietoja taiteilijasta:

Kartta valokuvien sijainneista

Näyttelyn teoksia esillä yhdeksässä JCDecaux -mainostaulussa eri puolilla Keravan keskustassa ja lähialueilla, Keravan kaupungin kirjaston aulaikkunassa sekä vanhan Anttilan näyteikkunoissa.

Tässä neljän vuoden varrella on tullut kuitenkin todettua, että Keravalla on paljon kaikkea ihanaa. Kaikennäköisten mielenterveysongelmien ja vammojen takia olin pitkään saikulla, eikä minulla ollut oikein minkäänlaista kosketusta oikeaan elämään. Tämä muuttui ihan totaalisesti, kun löysin itselleni ihanan yhteisön Keravan kirjastolta.

Alexander Myllykangas
  • Putkahdin Keravalle melkein neljä vuotta sitten. Olin muuttamassa omilleni, ja Keravalta löytyi ihana pikku asunto, jossa oli kylpyamme, enkä päässyt siitä kylpyammeesta yli. Vantaa sai jäädä taakse, ja läheiset olivat ihan hämmentyneitä, että eihän siellä Keravalla ole mitään tai ketään! Vai onko?

    Tässä neljän vuoden varrella on tullut kuitenkin todettua, että Keravalla on paljon kaikkea ihanaa. Kaikennäköisten mielenterveysongelmien ja vammojen takia olin pitkään saikulla, eikä minulla ollut oikein minkäänlaista kosketusta oikeaan elämään. Tämä muuttui ihan totaalisesti, kun löysin itselleni ihanan yhteisön Keravan kirjastolta.

    Alunperin lähdin ihmettelemään sateenkaarinuorisotila Arcoa, josta löytyi hurjasti uusia ystäviä ja vertaistukea. Sitten päädyin työkokeiluun Onnilaan, jossa sain tavata paljon erilaista väkeä, ja tehdä paljon hyvää. Minut on otettu tosi lämpimästi vastaan kaikkialla, vaikka poikkeankin normista älyttömästi. Vaikka olen sateenkaareva, vammanen ja satanisti, olen oikeasti kokenut kuuluvani Keravalle. Täällä tunnen oloni rakastetuksi.

    Kirjaston lisäksi aikalailla kaikkialla Keravalla on ihania ihmisiä. Kaikissa kaupoissa ja ravintoloissa on niin huomaavaisia asiakaspalvelutyöntekijöitä, ja osasta oon löytänyt jopa itselle uusia kavereita. Vaikka Keravalla on maineensa, ja välillä täällä on meno muka hurjaa, niin olen tuntenut oloni tosi turvalliseksi.

    Vaikka olen varmaan joku päivä tulevaisuudessa muuttamassa kumppanini kanssa yhteen ehkä Helsinkiin tai muualle pääkaupunkiseudulle, Kerava pysyy silti rakkaana, ja aion käydä edelleen vapaaehtoistamassa täällä aina kun mahdollista.

    Kerava on ollut juuri se potku peffalle, mitä tarvitsin. Olen saanut rauhallisessa rakastavassa ympäristössä kerätä itseäni, ja toivottavasti saan pian opiskelut alkamaan. Toiveenani olisi, että minulla olisi joku päivä oma pieni tatuointistudio, johon tiedän jo saavani paljon keravalaisia asiakkaita.

    Fiilikseni Keravasta ja siellä asumisesta summaa aika hyvin se, että viime jouluna Rovaniemellä joulupukki kehui minua siitä, että olen ”niin reippaasti Keravalla tonttuillut”.

Olen asunut koko elämäni Keravalla. Asun äidin, isoveljien ja pikkuveljen kanssa. Perheeseeni kuuluu heidän lisäkseen kaksi isosisarusta, jotka ovat muuttaneet jo pois kotoa ja Bapa, joka asuu Italiassa. Keravalla on turvallista ja hauskaa asua.

Raija Dalanda Konteh
  • Olen asunut koko elämäni Keravalla. Asun äidin, isoveljien ja pikkuveljen kanssa. Perheeseeni kuuluu heidän lisäkseen kaksi isosisarusta, jotka ovat muuttaneet jo pois kotoa ja Bapa, joka asuu Italiassa. Keravalla on turvallista ja hauskaa asua. Parhaita asioita Keravalla ovat koti, kivat ihmiset, naapurit, koiraystävät, lähimetsä, uimahalli, kirjasto, Onnila, metsäpuisto, Ilmarisen puisto, Untolan puisto, Laivapuisto, Avaruuspuisto, Alepa, Prisma, Sittari, Parilla, Kulma, jalkapallokenttä, tivoli, sirkus, Kierrätyskeskus Kirsikka, Aurinkomäki, muskari ja saunavuoro.

    Käyn Sompion päiväkotia ja ensi syksynä menen eskariin Killan kouluun. Aloitin alkuvuodesta uuden harrastuksen, sirkuskoulun Liikuntakeskus Pompitissa.

    Minulle kaikista tärkeimpiä asioita elämässä ovat perhe, luonto, eläimet, tanssiminen, juokseminen, kiipeily, laulaminen, leikit sisarusten kanssa ja paras kaveri Ellen.

    Toivoisin, että jokaisella olisi hyvä kaveri, kiva koti ja riittävästi hyvää ruokaa ja mukavaa tekemistä. Toivoisin, että ketään ei kiusattaisi eikä jätettäis yksin. Toivoisin, että kaikkia paikkoja ei rakennettaisi liian täyteen, vaan tilaa jäisi myös leikkeihin ja luontoiluun.

Ella on sosiaalinen, ystävällinen ja avulias 15-vuotias. Hän tykkää esitellä äidin ja isän kaikille tutuille ja tuntemattomille koulussa ja vapaa-ajalla. Ella tykkää käydä partiossa ja odottaa aina kokousta, joka on kaksi kertaa kuukaudessa. Hän käy Hiiden Hittavaisissa sisupartiolaisten ryhmässä. Sisupartio on erityistä tukea tarvitseville partiolaisille kohdennettua toimintaa.

Virve Hänninen
  • Ella on sosiaalinen, ystävällinen ja avulias 15-vuotias. Hän tykkää esitellä äidin ja isän kaikille tutuille ja tuntemattomille koulussa ja vapaa-ajalla. Ella tykkää käydä partiossa ja odottaa aina kokousta, joka on kaksi kertaa kuukaudessa. Hän käy Hiiden Hittavaisissa sisupartiolaisten ryhmässä. Sisupartio on erityistä tukea tarvitseville partiolaisille kohdennettua toimintaa.

    Ella opiskelee toiminta-aluettain Savion koulussa. Hän kulkee matkat taksilla. Avustajat ovat koululla vastassa, ja koulupäivän jälkeen kotona odottaa äiti tai isä. Kevään yhteishaussa Ellalle haetaan paikkaa Järvenpään Spesiasta, jossa hän jatkaisi opiskelua Telma-linjalla. Telma on työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus.

    Ella on asunut koko elämänsä Keravalla. Perheeseen kuuluu äiti ja isä sekä kolme sisarusta, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa. Keravalla asuminen on Ellasta kivaa. Hän tykkää käydä kaupassa ja leikkipuistossa. Ella tykkää musiikista, liikunnasta ja leipomisesta. Ellalle tärkeintä elämässä on oma perhe, suku, siskon Mansku-kissa, koulu ja partio.

    Ellan elämästä kertoi äiti Virve Hänninen.

Keravalla vallitsee mielestäni ihana kylämäinen yhteisöllisyys, jota olisi hienoa vahvistaa eri ikäpolvien saattamisella yhteen rakentavien keskustelujen merkeissä. Nuorten osallistaminen päätöksentekoon auttaa Keravaa olemaan aiempaa enemmän kaikkien kaupunki. Toivoisin Keravalla nähtävän enemmän nuorten pop up ja avoin lava -tapahtumia. Toivon myös, että Keravan loistokas musiikkiluokkaperinne jatkuu kunniallisesti vielä seuraavat 100 vuotta.

Eva Guillard
  • Synnyin vuonna 2003 Suomessa, mutta pian syntymäni jälkeen muutimme isäni kotimaahan Ranskaan. Palasimme Suomeen kolme vuotta myöhemmin ja muutimme Keravalle, jossa aloitin päiväkodin. Siitä lähtien olemme asuneet Keravalla. Nykyään asun jo omillani, mutta perheeni asuu myös yhä Keravalla.

    Keravalla asuessani kaikki ei ole aina mennyt kuin Strömsössä, mutta eihän niin kuulukaan olla – paremmin voisi sanoa, että kaikki on mennyt kuin Keravalla. Kerava on minulle tunnerikas paikka. Täällä on koettu ja nähty paljon. Tämä kaupunki on mahdollistanut asioita, joiden toteutumista on hankala kuvitella missään muualla. Yksi parhaista asioista Keravalla asumisessani on ollut peruskoulu musiikkiluokalla.  Opiskelu musiikkiluokalla antoi pienelle ujolle ja uteliaalle Evalle eväät laaja-alaiseen osaamiseen esiintymisen parissa ja rohkeutta ilmaista itseään.

    Valmistuin Jokelan lukiosta keväällä 2023, minkä jälkeen aloitin viestintäharjoittelijana Keravan kaupungilla. Lisäksi heitän keikkaa freelancerlaulajana, juontajana ja puhujana sekä teen somevaikuttamista Instagramissa @taiteileva-tililläni. Vaikutan nuorisopolitiikassa sekä järjestötoiminnassa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. 16-vuotiaana vuonna 2020 kilpailin The Voice Of Finland -laulukilpailussa. Minut valittiin valtakunnallisesti vuoden nuorisovaltuutetuksi ja Keravan Vuoden vapaaehtoistoimijaksi  vuonna 2022. Olen Keravalla tunnettu kasvo, joka on milloin missäkin tekemässä milloin mitäkin.

    Haluan olla esimerkkiä etenkin muille nuorille siitä, että omat unelmat eivät käy toteen sohvalla makailemalla. Yksi tärkeimmistä arkisista asioistani elämässä on kohdata mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä, ja käydä heidän kanssaan kiinnostavia keskusteluja. Haluan myös kovasti tehdä töitä sen eteen, että kukaan ihminen ei jää yksin, koe kiusaamista tai joudu syrjinnän kohteeksi. Pyrin siihen, että jokaisessa päivässäni kulkee mukana omat tärkeimmät arvoni: aitous, avoimuus ja rohkeus.

    Keravalla vallitsee mielestäni ihana kylämäinen yhteisöllisyys, jota olisi hienoa vahvistaa eri ikäpolvien saattamisella yhteen rakentavien keskustelujen merkeissä. Nuorten osallistaminen päätöksentekoon auttaa Keravaa olemaan aiempaa enemmän kaikkien kaupunki. Toivoisin Keravalla nähtävän enemmän nuorten pop up ja avoin lava -tapahtumia. Toivon myös, että Keravan loistokas musiikkiluokkaperinne jatkuu kunniallisesti vielä seuraavat 100 vuotta.

    Kuvani on otettu kaupunkimme taianomaisessa ulkoilukohteessa Ollilanlammella. Kyseinen ulkoilualue on itselle todella rakas pitkältä ajalta. Rakastan sammakoita, ja pienenä kävin katsomassa niitä perheeni kanssa Ollilanlammella. Vuoden 2023 kesällä Ollilanlammen alue sai kuitenkin vielä tärkeämmän henkilökohtaisen merkityksen, josta päähän tallentui uusia ihania muistoja.

Ostimme puolisoni kanssa rivitaloasunnon Keravan Kalevasta viime kesänä. Aiemmin asuimme Vantaalla ja Helsingissä ja sitä ennen Dubaissa, josta muutimme Suomeen 2013. Kerava on viehättävä ja mielenkiintoinen paikka asua, ja nähtävää riittää. Kaleva on todellinen lintukoto, ja kaikki tarvittavat palvelut ovat todella lähellä.

Juha Leppänen
  • Ostimme puolisoni kanssa rivitaloasunnon Keravan Kalevasta viime kesänä. Aiemmin asuimme Vantaalla ja Helsingissä ja sitä ennen Dubaissa, josta muutimme Suomeen 2013. Kerava on viehättävä ja mielenkiintoinen paikka asua, ja nähtävää riittää. Kaleva on todellinen lintukoto, ja kaikki tarvittavat palvelut ovat todella lähellä

    Olen osa-aika eläkkeellä ja teen osa-aika töitä ajovälittäjänä hinausyrityksessä ja ryhmäsaattajana laivaterminaaleissa. Harrastuksiini kuuluvat puutarhanhoito, kokkaaminen ja matkailu. Elämässä tärkeintä minulle on hyvä terveys, perhe ja hyvät ystävät.

    Toivoisin, että Kerava kehittyy yhteisöllisempään suuntaan. Toivon enemmän tapahtumia ja varsinkin nuorille edullisia harrastusmahdollisuuksia ja kokoontumispaikkoja.

Vitsailimme kaverini kanssa teineinä, että otamme joskus Kerava-aiheiset tatuoinnit, mutta kävi niin surullisesti, että kaverini menehtyi keväällä 2021. Kävin sitten ottamassa hänen muistolleen tatuoinnin, jossa on yhdistettynä maisemakuva Keravan Keinukallion Sherwood-kyltistä sekä System of a Downin Toxicity-levyn kansikuva.

Kalle Öhberg
  • Olen kotoisin Keravalta, mutta elämä on kuljettanut myös ympäri Suomea muihin kaupunkeihin. Olen asunut Keravan lisäksi Vantaalla, Helsingissä, Järvenpäässä ja Oulussa.

    Vuosi sitten muutin takaisin Keravalle. Kerava on kotikaupunkini, ja tunnen oloni kotoisaksi täällä. Aurinkomäellä on kesällä mukavaa viettää aikaa, varsinkin jos haluaa törmätä tuttuihin sattumalta.

    Olen käynyt kaikki kouluni Keravalla. Ala-asteen kävin Lapilan koulussa, ylä-asteen Jaakkolan koulussa ja ammattikoulun Sarviniitynkadun Keudassa.

    Nuoruuteni Keravalla oli hyvin tavallinen ja varmasti paljon rauhallisempi, mitä nykyjunnuilla on meno. Ala-asteella oli pienet piirit missä pyörittiin. Ylä-asteella tuli uusia kavereita toisista kouluista, ja sitä kautta alettiin pyöriä milloin missäkin. Koulun jälkeen aikaa vietettiin ostareilla ja Aurinkomäellä. Siihen aikaan toiminnassa oleva Nuorten pysäkki oli hyvin tärkeä paikka. Pysäkin johtaja Päivi Wilen on auttanut minua ja monia ystäviäni esimerkiksi hankkimaan ensimmäiset asuntomme Keravalta.

    Vitsailimme kaverini kanssa teineinä, että otamme joskus Kerava-aiheiset tatuoinnit, mutta kävi niin surullisesti, että kaverini menehtyi keväällä 2021. Kävin sitten ottamassa hänen muistolleen tatuoinnin, jossa on yhdistettynä maisemakuva Keravan Keinukallion Sherwood-kyltistä sekä System of a Downin Toxicity-levyn kansikuva.

    Työskentelen tällä hetkellä logistiikka-alalla, mutta unelmani ovat jossain ihan muulla uralla. En ole varma vielä, mitä haluan tehdä isona. Harrastan kuntosalilla käymistä ja piirtämistä. Minulle on tärkeää elämässä on ystävien ja läheisten kanssa vietetty aika, musiikki, taide ja itsensä ilmaisu vapaasti. Elämää elän muistaen, että ihmisellä on niitä vain yksi.

Synnyin Akaassa vuonna 1927. Olen jatkosodan veteraani. Menin vapaaehtoisena sotaan vuonna 1943, jossa olin tykkimiehenä. Muutin Keravalle Toijalasta vuonna 1971. Olin käynyt jo vuosia Toijalasta käsin Helsingissä töissä, ja työpäivät olivat siksi pitkiä. Oli löydettävä asuinpaikka lähempää.

Matti Lahtinen
  • Synnyin Akaassa vuonna 1927. Olen jatkosodan veteraani. Menin vapaaehtoisena sotaan vuonna 1943, jossa olin tykkimiehenä. Muutin Keravalle Toijalasta vuonna 1971. Olin käynyt jo vuosia Toijalasta käsin Helsingissä töissä, ja työpäivät olivat siksi pitkiä. Oli löydettävä asuinpaikka lähempää.

    Keravalle muutin siksi, että tänne kulkee juna. Kuljin yleensä junalla töihin, ja työmatkat ympäri Suomen taittuivat junalla. Kotoani Kurkelasta oli sopiva kävelymatka asemalle ja Helsingin päässä taas kävelin Hakaniemeen, jossa työpaikkani, Rautatieläisten liitto, sijaitsi.

    Meillä on suvussa useita rautatieläisiä. Isoisäni oli Forssan rautateillä rakennusmestarina, ja isäni jäi eläkkeelle Iittalasta asemapäällikkönä. Poikani oli VR:n palveluksessa elämänikänsä. Minä olin ennen ammattiliittouraani töissä VR:n palveluksessa Toijalassa ja muilla asemilla yhteensä 16 vuoden ajan.

    Keravalla on veteraanien kannalta erinomainen paikka asua. Meillä sotaveteraaneilla ja sotaleskillä on ollut täällä etuisuuksia. Esimerkiksi hammashuolto oli ennen hyvinvointialueelle siirtymistä ilmaista.

    Päiväni alkaa aamupalalla, jonka jälkeen lähden arkipäivisin uimaan uimahallille. Sen jälkeen katselen vähän telkkaria. Lounaalle menen Viertolaan, ja samalla käy tarvittaessa kaupassa. Ajan omaa autoa. Lauantaisin on saunapäivä ja sunnuntaisin lepopäivä, jolloin käy tunnin kävelyllä rollaattorin kanssa. Katson televisiosta pääasiassa  murtomaahiihtoa ja yleisurheilua.

    Koti on siellä, missä milloinkin asutaan. Keravalla on hyvä asua.

Käyn ysiluokkaa Sompion koulussa. Muutin Keravalle aivan pienenä taaperona. Kerava on vähän erilainen kaupunki kuin muut, ja siksi tykkää asua Keravalla. Suurin osa ystävistäni asuu Keravalla, ja vietämme suurimman osan ajasta täällä.

Naomi Selby
  • Käyn ysiluokkaa Sompion koulussa. Muutin Keravalle aivan pienenä taaperona. Kerava on vähän erilainen kaupunki kuin muut, ja siksi tykkää asua Keravalla. Suurin osa ystävistäni asuu Keravalla, ja vietämme suurimman osan ajasta täällä.

    Harrastan Vekarateatteria, kitaransoittoa ja kivien keräilyä. Kerään kiviä luonnosta ja ostan kaupasta kristalleja. Jo pienenä minulla oli aina reppu täynnä kiviä. Kivien keräilyssä hienoa on yllätyksellisyys. Jokainen kivi on erilainen.

    Äitini on kotoisin Thaimaasta ja isäni englannista. Olen kuitenkin identiteetiltäni eniten suomalainen ja vähän thaimaalainen. Puhun suomea, englantia ja jonkun verran thaita. Lisäksi opiskelen kiinan kieltä.

    Tykkään pukeutua värikkäästi, ja minulla on yleensä paljon koruja. Tänään eräät lapset tulivat kysymään, miksi minulla on niin paljon koruja. Tulen iloiseksi ihmisten huomiosta. Minulla on aivan oma Naomi-pukeutumistyyli.

    Tykkään käydä kirjastossa esimerkiksi pelaamassa lautapelejä kavereiden kanssa. Rakastan käydä koulussa. Koulussa kaikki huoleni katoavat, ja saan olla kavereiden kanssa koko ajan. Siellä pääsen opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa! Haluan isona avaruustieteilijäksi.

Keravalla on helppo asua. Kaikki palvelut ovat lähellä toisiaan ja useimpiin paikkoihin pääsee myös pyörätuolilla. Erityisen kiitollinen on siitä, että Keravalla ei ole mukulakivikatuja. Myös liikenneyhteydet ovat käteviä, sillä kävin monta vuotta junalla töissä Helsingissä.

Päivi Montrgomery
  • Valmistuin vuonna 2002 psykologiksi ja ryhdyin etsimään ensimmäistä ammattiani vastaavaa työpaikkaa. Tulin valituksi määräaikaiseen koulupsykologin tehtävään Keravalla ja kun mieheni, silloinen poikaystäväni, sai töitä Helsingistä, oli helppo tehdä päätös muuttaa Jyväskylästä Keravalle.

    Olen kotoisin Kokkolasta ja vietin opiskeluvuoteni Jyväskylässä. Välillä asuin vajaan vuoden Irlannissa, Corkissa. Asun mieheni ja kahden teini-ikäisen lapseni kanssa.

    Keravalla on helppo asua. Kaikki palvelut ovat lähellä toisiaan ja useimpiin paikkoihin pääsee myös pyörätuolilla. Erityisen kiitollinen on siitä, että Keravalla ei ole mukulakivikatuja. Myös liikenneyhteydet ovat käteviä, sillä kävin monta vuotta junalla töissä Helsingissä.

    Olen ME-taudin vuoksi osatyökykyinen ja olen joutunut rakentamaan työelämäni kokonaan uudelleen. Työskentelen tällä hetkellä kahdessa työpaikassa tuntipalkalla. Toisessa toimin psykologikonsulttina ja teen pääasiassa soveltuvuusarviointeja, uraohjausta ja erilaisia valmennuksia. Toinen työpaikkani sijaitsee Kokkolassa ja teen sinne etänä lähinnä työterveyspsykologin töitä. Sekä käteni että jalkani ovat sairauden myötä vammautuneet, joten olen joutunut luopumaan käytännössä kaikista harrastuksistani. Ehkä nykyään voisi harrastukseksi mainita somettamisen ja kirjoittamisen. Teen sisältöä sekä LinkedIniin että Instagramiin.

    Elämässä minulle on kaikkein tärkeintä oma perhe ja perheenjäsenten hyvinvointi. Pyrin myös löytämään keinoja toteuttaa itseäni tavalla tai toisella. Välillä, kun en pystynyt edes kirjoittamaan, tein videoita jakaakseni osaamistani. Olen myös kirjoittanut kirjan työnhakijoille.

    Toivon, että palvelut pysyisivät Keravalla ja että yrittäjien olisi hyvä harjoittaa liiketoimintaansa. Erityisesti toivon, että lapsiperheet huomioidaan, kun kaupunkia kehitetään.

Olen ammatiltani tuottaja ja voimisteluvalmentaja. Työskentelen Pasilassa Yleisradiossa. Harrastan joukkuevoimistelua, kuntosalia ja urheilen paljon vapaa-ajallani. Olen harrastanut joukkuevoimistelua jo 25 vuotta! Keravan Voimistelijat toimi kasvattiseuranani ja voimistelu on aina ollut iso osa elämääni.

Salla Hanski
  • Olen asunut koko elämäni Keravalla. Perheeni, johon kuuluu äiti, isä ja kaksi veljeäni, muutti Keravalle 90-luvun alussa kun Sinebrychoffin tehdas valmistui Keravalle ja isäni työskenteli tehtaalla. Aloitin koulun Keravan punaisessa puukoulussa, josta siirryin Lapilan kouluun ja edelleen yläasteelle Sompioon. Kävin Keravan lukion. Vietin illat ja viikonloput treeneissä tai voimistelukisoissa. Rakkaimmat ystäväni olen tuntenut lapsesta asti, ja olen heidän kanssaan edelleen päivittäin tekemisissä. Suurin osa heistä asuu edelleen Keravalla.

    Keravalla on hyvä asua. Pidän hyvistä liikuntamahdollisuuksista, luonnosta ja siitä, että palvelut ovat lähellä ja kulkuyhteydet ovat hyvät. Äitini on kotoisin Lapista ja hän on kolttasaamelainen.

    Olen ammatiltani tuottaja ja voimisteluvalmentaja. Työskentelen Pasilassa Yleisradiossa. Harrastan joukkuevoimistelua, kuntosalia ja urheilen paljon vapaa-ajallani. Olen harrastanut joukkuevoimistelua jo 25 vuotta! Keravan Voimistelijat toimi kasvattiseuranani ja voimistelu on aina ollut iso osa elämääni.

    Voimistelen edelleen lapsuudenystävieni kanssa. Lisäksi valmennan lapsia ja nuoria lajin parissa. Tavoitteenani on saada lapset innostumaan voimistelusta, jakaa heidän kanssaan onnistumisia ja ikimuistoisia hetkiä sekä toimia heidän esikuvanaan.

    Kuvassa näkyvä puku on kilpailupukuni viime syksyltä ja siinä on noin 3000 strassia ja satoja kiviä, jotka olen liimannut ja ommellut kaikki itse.

Kaupunki on näin syntyjään helsinkiläisen näkökulmasta sopivan pieni, mutta myös riittävän iso. Keravalla on helppo tutustua ihmisiin. Olen tutustunut valtavaan määrään uusia ihmisiä varsinkin lasten harrastusten kautta. Keravalla parasta on se, että kaikki on lähellä: palvelut, urheilumahdollisuudet, hyvät kulkuyhteydet Helsinkiin ja ennen kaikkea itselle tärkeä lähellä oleva luonto. Ja onhan Keravalla aika reteä maine!

Tuomo Laakso
  • Muutin Keravalle vuonna 2008. Asuimme tuolloin vaimoni kanssa Helsingin kantakaupungissa ja ensimmäinen lapsi teki tuloaan. Tarvitsimme lisää tilaa, emmekä halunneet kasvattaa pientä lasta kivikaupungissa. Koska vaimoni on Keravalta kotoisin ja tämän vanhemmat asuivat myös täällä, oli suunta ja synergia luonteva. Nyt perheeseen kuuluu kaksi jo teini-ikäistä lasta.

    Kaupunki on näin syntyjään helsinkiläisen näkökulmasta sopivan pieni, mutta myös riittävän iso. Keravalla on helppo tutustua ihmisiin. Olen tutustunut valtavaan määrään uusia ihmisiä varsinkin lasten harrastusten kautta. Keravalla parasta on se, että kaikki on lähellä: palvelut, urheilumahdollisuudet, hyvät kulkuyhteydet Helsinkiin ja ennen kaikkea itselle tärkeä lähellä oleva luonto. Ja onhan Keravalla aika reteä maine!

    Olen toiminut pitkään opettajana ja nykyään teen asiantuntijatyötä koulutuksen kehittämisen sekä koulutuspolitiikan parissa valtakunnallisesti. Työtehtäväni vievät minut lähes päivittäin Helsinkiin ja olen kiitollinen erinomaisesta ja nopeasta junayhteydestä.

    Keravalla on rohkeasti panostettava uuteen rakennuskantaan ja tiiviiseen rakentamiseen. Toivon myös, että Kerava panostaa lapsiin ja nuoriin. Nuorissa on tulevaisuus, ja siksi meillä aikuisilla on suuri vastuu nuorten hyvinvoinnista ja laadukkaasta koulutuksesta.

Nuorimmaiseni oli 15-vuotias, kun aloitin kuntapoliitikkona. Politiikka oli mielenkiintoista ja siihen paloi paljon aikaa, mutta tulostakin syntyi. Kompromisseja tehtiin ja Kerava eteni. Uusi kaupunginjohtajamme Rolf Paqvalin oli urheilumies kuten minäkin. Kokosimme Keravan kaupungin oman joukkueen Jukolan viestiin. Toistakymmentä kertaa selvitimme viestin.  Nyt olen poliitikkona jo katsomon puolella, ainakin melkein.

Veikko T. Valkonen
  • Asumme puolisoni Liisan kanssa Kurkelan Käenkadulla. Kaksi pojistani asuu perheineen Keravalla, tyttäreni perhe Helsingissä. Muutin vaimoni kanssa Keravalle keväällä 1976, kun perheen perustamisen aika tuli. Päätöstä edelsi tarkka harkinta, jonka Kerava voitti kaikin tuomariäänin. Asuin nuoruuteni Rajamäellä, ja muuttoa edeltäneen vuooden Helsingissä. Työpaikkani on ollut aina Helsingissä, joten radanvarressa asuminen oli tärkeää. Lisäksi mahdollisten lastemme äidinkieli tulisi olemaan ruotsi, joten halusimme asua lähellä ruotsinkielistä koulua, jota silloin ei Keravalla ollut, mutta Tuusulassa kyllä.

    Lapsia syntyi kolme. Aika pian he olivat mukana kaupungin tarjoamissa harrastuksissa. Tutuiksi tulivat Luova lapsi ry., Keravan Tanssiopisto, KP-75, Keravan Kuvataidekoulu, Korvenpojat ja soittotunnit, Oopperayhdistys, Keravan Kaneetti ja monet muut. Kaikki oli lähellä, mutta koulu keravalaisittain kaukana. Koulukyyti Klemetskogiin toimi kuitenkin hyvin.

    Lasten ehdoilla edettiin. Olin nuorempana intohimoinen partiolainen. Omien lasten saanti partioharrastuksen pariin edellytti, että itse ryhdyin jälleen sudenpentujohtajaksi. Nuorimmaiseni aloittama jalkapalloharrastus imaisi meikäläisen joukkueenjohtajaksi. Hiekkakentillä aloitettiin, ja sitten kaupungin päättäjät sopivat, että Kalevaan rakennetaan ensin tekonurmi ja sen jälkeen uusi urheilukenttä.

    Nuorimmaiseni oli 15-vuotias, kun aloitin kuntapoliitikkona. Politiikka oli mielenkiintoista ja siihen paloi paljon aikaa, mutta tulostakin syntyi. Kompromisseja tehtiin ja Kerava eteni. Uusi kaupunginjohtajamme Rolf Paqvalin oli urheilumies kuten minäkin. Kokosimme Keravan kaupungin oman joukkueen Jukolan viestiin. Toistakymmentä kertaa selvitimme viestin.  Nyt olen poliitikkona jo katsomon puolella, ainakin melkein.

    Jäätyäni viestintäpäällikön tehtävistä eläkkeelle, aikaa vapautui kosolti. Aloitin Punaisen Ristin Keravan osaston puheenjohtajana. Olen hyvin kiitollinen, että saan olla siinä mukana, ja tarjota apua niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Olen myös Keravan Viro -seuran puheenjohtaja.

    Viihdyn Keravalla enemmän kuin hyvin. Kauppamatkani useimmiten venyvät, sillä vastaantulevien tuttujen kanssa on mukava turista tovi. Osallistun Keravan monipuoliseen kulttuuritarjontaan. Nykyisen kirjaston avajaisissa lausuin kirjoittamani juhlarunon. Kaikki neljä lapsenlastani ovat tyttöjä. Heistä kolme pelaa jalkapalloa. Kalevan nurmet ovat nyt heidän pelitantereinaan. Mielelläni olen kentän reunalla heitä kannustamassa.

    Harrastan kävelyä, pyöräilyä, tennistä ja mökkeilyä ja vietän osan ajastani Espanjassa. Siellä yritän osua padelpalloon.

    Toivon, että Keravaa kehitetään harkiten ja hyvällä maulla. Pääradan varressa asunnot ovat tietenkin perusteltuja, mutta viihtyisät viheralueet, puistot, metsä ja toimintakentät yhtä tarpeellisia. Kehittämisestä pitäisi päättäjien pystyä sopimaan yhdessä. Skeittipuiston tapainen pattitilanne on nyt Keravan ikävä häpeätahra, joka toivottavasti ei enää toistu.

    Nyt elämässäni tärkeää on, että voisin elää terveenä ja tukea ja auttaa lasteni perheitä ja muita apua tarvitsevia. Maailmantilanne ei juuri nyt näytä leppoisalta, mutta optimistina uskon huomiseen.

    Kerava-seura valitsi minut vuonna 2022 vuoden keravalaiseksi.

Tykkään pelata jalkapalloa veljieni kanssa sekä muiden lasten päiväkodissa kanssa. Sanon aina, että "Olen kaikkien kaveri”.

Yoani Monkam
  • Perheeni on kotoisin Kamerunista. Käyn päiväkodissa arkipäivisin ja viikonloppuisin viihdyn perheen kanssa. Tykkään käydä puistossa, erityisesti Laivapuistossa, Avaruuspuistossa ja Heikkilän puistossa. Tykkään pelata jalkapalloa veljieni kanssa sekä muiden lasten päiväkodissa kanssa. Sanon aina, että ”Olen kaikkien kaveri”.

Tulevaisuudessa toivoisin Keravan olevan monikulttuurinen kaupunki, joka torjuu rasismia ja jossa olisi enemmän rikasta kulttuuritarjontaa. Toivon, että rakkaus vallitsee ihmisten välillä ja että he ymmärtävät olevansa erilaisia, mutta tasa-arvoisia. Tämä vaatii kunnioitusta, rakkautta ja luottamusta toisiin ihmisiin.

Yousif Haddad
  • Synnyin Irakissa vuonna 1956 liberaaliperheeseen. Perheilmapiiri kannusti minua lukemaan paljon. Kirjoitin ensimmäisen novellini 13-vuotiaana. Yliopistoaikana harjoittamani kulttuuritoiminta aiheutti minulle poliittisia ongelmia diktaattori Saddam Husseinin hallituksen kanssa. Minua ahdisteltiin ja minut pidätettiin useaan otteeseen, joten jouduin poistumaan Irakista ja kävelemään aavikon halki Kuwaitin osavaltioon vuonna 1979, josta monen eri maan kautta päädyin Suomeen. Saavuin Suomeen YK:n pakolaispalvelun kautta vuonna 1995.

    Menin naimisiin vuonna 1998 Damaskoksessa Syyriassa, ja vaimoni muutti luokseni Keravalle vuonna 1999. Toimin Keravan kaupungin kulttuuriohjelmien koordinaattorina ja tein yhteistyötä sosiaaliviraston kanssa, minkä jälkeen työskentelin yliopistotutkijana ennen eläkkeelle jäämistäni. Lisäksi olen freelancetoimittaja ja kirjailija. Kirjoitan tarinoita ja romaaneja arabian kielellä. Olen pitänyt lukuisia kulttuuriluentoja monikulttuurisuudesta ja integraatiosta eri puolilla kaupunkia. Vuonna 2016 Keravan kaupunki kunnioitti minua vapaaehtoistoiminnastani.

    Keravalla tulisi olla enemmän taloutta kehittäviä hankkeita, jotta nuorilla, erityisesti maahanmuuttajilla, olisi paremmat työllistymismahdollisuudet. Työ on oikea perusta kotoutumisprosessille. Tulevaisuudessa toivoisin Keravan olevan monikulttuurinen kaupunki, joka torjuu rasismia ja jossa olisi enemmän rikasta kulttuuritarjontaa. Toivon, että rakkaus vallitsee ihmisten välillä ja että he ymmärtävät olevansa erilaisia, mutta tasa-arvoisia. Tämä vaatii kunnioitusta, rakkautta ja luottamusta toisiin ihmisiin.

Keravalle helppo muuttaa, mutta täältä on vaikeampi lähteä, sillä koko perheemme on tykännyt asua täällä.

Hong Luu
  • Muutimme perheen kanssa Suomeen vuonna 1991. Olemme kotoisin Vietnamista.

    Olen asunut monella paikkakunnalla Suomessa ennen Keravalle muuttoa. Ostimme puolisoni kanssa omakotitalon Keravan Sorsakorvesta vuonna 2018. Perheeseemme kuuluu puolisoni ja Liam-vauvan lisäksi kaksi kouluikäistä lasta. 72-vuotias äitini asuu meillä osan aikaa vuodesta. Sorsakorpi on mukava ja rauhallinen alue, vaikka sijaitseekin hieman kaukana keskustasta. Käytämme auton lisäksi jonkun verran julkista liikennettä kulkemiseen.

    Tykkäämme asua Keravalla. Kaksi isompaa lasta viihtyy koulussa, ja olemme hakeneet Liamille paikkaa päiväkodista kevääksi. Palaan itse silloin töihini tulkkina. Keravalta löytyy kaikki peruspalvelut ja se on sopivan kokoinen meille. Luonto on lähellä, ja meillä on ihana Keinukallio, jossa käymme perheen ja välillä koko suvun kanssa viettämässä aikaa. Kesäisin käydään kuntoportailla ja lentopalloa pelaamassa sekä grillaamassa. Talvisin lasketaan mäkeä pulkkamäessä ja nuotiolla.

    Meillä on tapana käydä melkein viikottain perheen kesken uimahallissa ja me vanhemmat käymme myös kuntosalilla siellä. Liam on ollut mukana uimahallissa ja tykkää polskia pienten lasten altaassa.

    Keravalle helppo muuttaa, mutta täältä on vaikeampi lähteä, sillä koko perheemme on tykännyt asua täällä.